Vuosi 2014 ja vuosi 2015

Viime vuosi oli elämäni kiireisin niin opiskelujen, työn, perheen ja talon parissa joten joululoman pidin tarkoituksella hiljaisuutta. Olen ajatellut että suorittaminen voisi jäädä takaa alalle vuonna 2015 ja siksi en halua tehdä taakkaa bloginkaan kirjoittamisesta. Kirjoitan siinä määrin kun se tuntuu hyvältä ja kun aikaa on.

Elli vuosi sitten

 Suorittaminen on itselle ongelma kun haluaa tehdä kaikki mahdollisimman hyvin niin, että se itseään miellyttää ja sehän ei jää siihen yhteen asiaan. Kuitenkin joidenkin asioiden kanssa olen oppinut olemaan armollisempi, en heilu imurin varressa heti jos murunen tipahtaa lattialle ja niitähän tipahtelee, kestän pientä kaaosta, kiroan kuitenkin kun siivoan miksei tavaroita ole voinut laittaa kerralla paikalleen ja hävettää kurkata keittiön kaappeihin jotka ovat hyvinkin epäjärjestyksessä. Tavallaan olen järjestelmällinen ja tavallaan en.

kevät 2014

Kuitenkin olen oppinut elämään tämän kanssa.. kun on lapsia ei aina voi olla tip top sillä muuten oma pää hajoaisi ja lasten elämä olisi aika kurjaa. Muutenkin kuulemma kiellän kaikki kuten tuo toinen puolisko mileipiteensä ilmaisee. Minä en suutu helposti mutta kotona kihisen raivosta sekunnissa ja laannun saman tien enkä ole pitkävihainen, ennen mökötin, mutta jos molemmat mököttää eihän se johda mihinkään? Kuitenkaan en muista olemmeko mököttäneet kertaakaan viimeisen vuoden aikana vaikka onhan tämä vuosi ollut juuri se seitsemäs vuosi eli "kriisin vuosi" kuten meitä peloteltiin. Olemme tylsiä emmekä riitele, mutta halaamme, annamme hyvää sekä huonoa palautetta toisille kun siltä tuntuu. Vuodet on ehkä se salaisuus kun tietää jo mistä kenkä puristaa, riittää että toinen sanoo että hei älä viitsi nyt ja ottaa sen katseen ja halaa ..niin on minun kiukun puuskani selätetty. Kipinä on edelleen ja toivottavasti se ei sammu koskaan <3

kesä 2014 jolta on hyvin vähän kuvia remontin takia

Ainon syntymäpäivän lähellä marraskuussa kun minulla oli joka viikonloppu jotain ja Larikin joutui lähtemään viikon kertausharjoituksiin.. kävimme hakemassa kaiken tämän jälkeen  uuden perheenjäsenemme Misun. Misu on löytökissa joka on otettu hartolan löytöeläintalosta ja on iältään noin 2-4 vuotias leikattu  valkoinen narttu kissa. Kissa on tärkeä tytöille  vaikka koirasta haaveilen sopii  kissa paremmin elämäntyyliimme ja tähän hetkeen . Misu on kuin tehty lapsiperheeseen, ei raavi, antaa tyttöjen silittää ja leikkii jos sen kanssa leikkii, kestää välillä liikaakin Ellin kolttosia. Misu ei kuitenkaan ole sylikissa eikä se tule sänkyyn mikä on ihan hyvä. Hyvä ruokahalun se omaa ja ehkä joskus se oppii olemaan sylissä.

syksy 2014

Lapset ovat olleet kohta  jo vuoden  hoidossa. Elli aloitti Ainon kanssa perhepäivähoidossa 9 kuukauden ikäisenä. Niinpä niin miten olen raaskinut, en tiedä mutta halusin koulun loppuun ja tytöt olivat alle 6 h hoidossa ja ympäristönä koti ja ihana sekä turvallinen perhe. Elli söi tekemiäni ruokia ja nukkui omissa vaunuissa semmoiset päiväunet kun sattui nukuttamaan ensin kaksi kertaa päivässä ja lopulta vain kerran. Voiko hoidolta parempaa toivoa. Joulukuussa tytöt siirtyivät päiväkotiin eri osastoille. Aino oli innoissaan ja Elli ei vielä tiennyt mihin joutuisi. Alku oli Ellille vaikea, mutta ihanat hoitajat ja sisko melko lähellä on Ellinkin hyvä olla. Nyt on koulu takanapäin ja työnkuva muuttuu joten tytöt vain 15 päiväsiä hoidossa ja näillä näkymin sekin vähenee 10 päivään, nyt voi hetken hengähtää ja ottaa iisimmin.

Nyt joululomalla Aino ja Elli harrastivat mielellään riehumista ja sohvalla hyppimistä sekä toistensa härnäämistä. Elli sanoi ennen joulua yksittäisiä sanoja ja nyt jo kolme sanaa peräkkäin. Sitä ihmettelee vain miten tytöt kasvaa vauhdilla mutta viimeistä vuotta kun ajattelee aika meni vähän liiankin nopeasti, mutta ihana kun niistä on jo toisille seuraa ja Ellikin osaa kertoa että minä osaan! ja vetäisee housut kädestäni ja alkaa pukea melkein onnistuneesti.

joulukorttimme 2014

<3

Viime vuodesta voi olla ylpeä sillä selvisimme aikataulujen sovittamisesta, sain paperit vihdoin koulusta, uudesta työstä, taloremontista (vaikka vielä hommaa riittääkin) ja yksiöstä. Takapakkeja ja epäonnistumista tuli ja viime kesä oli aika syvältä, mutta kokemuksista oppineena ja rikkaampana voimme aloittaa vuoden 2015 rauhallisemmin nauttien elämästä.

Ihanaa tammikuuta!
 Kuvat viime vuodelta :)

joulukuu tulee oletko valmis?

Tänään olemme viettäneet melkein kotipäivää mitä nyt pari tuntia tein töitä eli kävin pitämässä yhden jumppatunnin ja tein sponsorihakemuksen valmiiksi kun viimeinen päivä olis sitä hakea.. aina niin ajoissa liikkeellä.

Välillä vaan on asioita joita ei saa aikaiseksi tai on jokin syy miksi asiat eivät hoidu. Koko  syksyn olen miettinyt katsoessani pihalle, pitäisi haravoida, pitäisi raivata lelut ja.. tramppa sekin pitäisi purkaa.. voihan, millonkohan olisi aikaa, milloin ei olisi pimeää, milloin kerkeäisimme valoisan aikaan olemaan omalla pihalla, milloin ei väsyttäisi iltaisin. Kukahan kerkeäisi laittaa ulkovalon takapihalle, otsalamput voisi ostaa mutta milloinhan muistaisin ostaa käydessäni Tokmannilta ja jotta kaikki voisi laittaa varastoon niin siivota se pitäisi, mutta sekin taisi viimeksi jäädä kesken.

Haravointi onnistui muutama viikko sitten perjantaina  kun oli hetki aikaa ja  lunta oli maassa, lelut saatiin varastoon ja kyllä varasto sai pikajärjestelyn joten tavarat mahtuivat sisään. Kottikärryt pystyyn ja lehdet lehtikompostiin. Tuska väheni kun tavarat päätyivät varastoon, mutta tramppa.. Sinne se vielä jäi. Olin sitä mieltä että se pitää purkaa ja aloitinkin jo.. mutta tuskastuin muttereiden pyörittelyyn turvaverkon osalta ja sitten taas joku sai hepulin ja oli lähdettävä syömään sisälle ja nukkumaan..Joten se taas siitä. No sitten jäin vain toivomaan leutoja kelejä ja toiveeni toteutui

(Lue: Larihan oli sitä mieltä että ihan turhaa touhua koko purkaminen, mutta mielestäni taas ..se lumi kertyy sinne ja painaa trampan piloille.. kuka taas muistaa ja kerkeää sitä tyhjentämään?? No pääsimme yhteisymmärryksen ja tarkoitus olisi  purkaa  vain reunat ja keskiosa.)

 Tänään sitten päätin että nyt minä sen puran vaikka väkisin, sormi paketissa (joka oli ottanut aamulla osumaa). Jouset irti ja keskiosa harjattiin puhataakis ja rullalle ja varastoon ! Jes! Pihalle jäi vielä kehikko ja turvaverkko. Nyt on tuskani helpottunut vähäksi aikaa ja NYT voi tulla talvi!

Tein myös tänään jotain sellaista mitä en olisi uskonut tekeväni.. nimittäin adressin. Kuulun kirkkoon, niinkuin moni muukin, mutta en ole niinkään aktiivinen seurakunnan vaikuttaja. Käyn satunnaisesti kirkossa ja lapsemme on kastettu. Tällä kertaa en kuitenkaan voinut vain katsoa vierestä. Itse rippikoulun käyneenä ja äitinä  tiedän kuinka tärkeää on nuorille kuin myös vanhemmille, että heillä on vaihtoehtoja ja jokaisen on mahdollisuus erilaisten ihmisten kautta löytää oma tapansa kohdata uskonto, sekun ei tänä päivänä enää ole itsestään selvää. Kun on erilaisia ihmisiä niin on myös pappeja, jotka oman persoonansa kautta löytävät omat kohderyhmänsä ja tavoittavat seurakuntalaiset. Toivottavasti tämä herättää paikallisen kirkkovaltuuston pohtimaan asian tärkeyttä.

http://www.adressit.com/haluamme_sailyttaa_mantyharjussa_kolme_pappia


Näissä merkeissä jätämme marrakuun taakse ja olemme ainakin pihatöiden osalta valmiit ottamaan joulukuun vastaan lumineen! ;)

Toivottavasti mäenlasku ei ole menneen talven lumia sillä nyt voin siitä nauttia eikä trampoliini enää "kummittele" pahaenteisesti vieressä ja muistuta tekemättömistä hommista ;)

koska viime kerrasta on niin kauan

Kirjoittamisen aloittaminen uudestaan on vaikeaa, mutta koska nyt on ylimääräistä aikaa ilmaantunut päätin aloittaa taas ja koska sormet syyhyää tehdä jotain...Toivottavasti joku siellä toisella puolella on vielä jäljellä tai sitten kirjoitan dialogia ;)

Kulunut syksy ja koko vuosi on ollut "melko" rankka. keväällä alkanut taloremontti on jo isoimmilta osin plussan puolella, mutta silti vielä riittää fiksailua ja listojen laittoa (loppuuko se koskaan vanhassa talossa??). Ikuinen suo tuntuu olevan, varsinkin kun ei ole aikaa tehdä mitään. Nyt syksyllä tein opinnot loppuun (viimeisen kuukauden aikana), aloitin uuden työn ja talojutut päälle sekä oma harrastus, joka on painottunut ohjaamiseen.. lapset ja mies siihen yhtälöön.. Viikonloput useimmiten koulutuksia ja töitä ja iltasin kokouksia jos ei minulla niin miehellä. Kummallakaan ei tietysti ollut kesällä lomia ja eikä niin syksylläkään, onni oli että pystyin pitämään syysloman ja antamaan aikaa myös lapsille, mutta ei niinkään parisuhteelle
Aika aikaansa kutakin, ei näitä vuosia turhaan ruuhkavuosiksi kutsuta.

Tänään kuitenkin juhlittiin Ainoa ja tyttö täytti jo 4vuotta. Uskomattomalta tuntuu kuinka aika kuluu nopeasti, mutta tavallaan hitaasti. Paljon on tapahtunut neljässä vuodessa, vanhempana olemme kasvaneet lasten mukana, asunnot ja paikkakunnat ovat vaihtuneet ja nyt meitä onkin jo neljä.

Ainosta on kasvanut neiti  ja edelleen oma luja tahto joka näkyi jo vauvana nostaa päätään. Vähällä ei luovuteta jos jotain päätetään, sääntöjä noudatetaan nykyisin välillä kirjaimellisesti, mutta sitten taas ollaan niin isoja tyttöjä.
 Eilenkin sain kuulla monta kertaa " Äiti mä oon susta niin ylpeä!" kun Aino oli innoissaan synttärijärjestelyissä
.
 Teimme koristeita ja leivoimme kuivakakkua (banaanikakua) niin innoissaan oli ettei nukkumaan käynnistä meinannut tulla mitään ja oli sitä mieltä klo viiden aikaan, että nyt on aamu. Synttärijuhlat ovat takanapäin ja ilmeisesti ne olivat mukavat ja tunnelmat illasta olivat jo hyvin väsyneetkin. Yhdet synttärit takana mutta joulu edessä. Vielä riittää askarteluja ja puuhaa, onneksi edes yhden päivän Ainokin pääsi tokaisemaan " Äiti täällä on niiin siisti'" niin oli.. olisipa vielä huomennakin ;)

                                                               Aino 4 v