Viikko sitten oli vauva vielä masussa ja olo melko tukala. Olin kuitenkin päättänyt että vauva syntyisi tänä viikonloppuna ja perjantaina tein kaikkeni jotta synnytys käynnistyisi.
Siivosin, vaihdoin jopa lakanat, pesin saunan (ja tähän tarkoitukseen piti käydä ihan juuriharja hakemassa tokmannilta) sekä illalla vielä saunaan.
Lauantaille olin varannut hoidon Ainolle kun oli tarkoitus mennä käymään klo. 16.oo aikaan Tuperwaren kutsuilla ja illalla kaverin 25-v bailuissa. Nämä kuitenkin jäi välistä tällä kertaa ja saimme lauantaina klo.16.47 nyytin syliin .
En kuitenkaan usko, että synnytys pelkän tahdon voiman avulla ja näillä kotikonsteilla alkoi, enemmänkin aika oli siihen jo kypsä ja että nämä vain vauhdittivat jo tulevaa.
 |
| Näille kuville naureskeltiin sairaalaan tultaessa. Larilla ei ollut tylsää kuvatessaan kaikkea mitä huoneesta löytyi ;) |
Perjantain ähellys ja tarmokkuus tuntui jo pe-la välisenä yönä supisteluina, mutta sain kuitenkin nukuttua. Aamusta supistuksia alkoi tulemaan, mutta en pitänyt niitä mitenkään erityisinä tai kellottanut niitä. Aamupalan ja lastenohjelmien jälkeen päätimme lähteä vähän puistoilemaan ja hankkimaan kaverille synttärilahjaa sillä tarkoitus oli suunnistaa illalla synttäri kekkereille. Lahja saatiin ostettua osittain, mutta alkossa ei keretty pistäytymään, sattuneesta syystä ;)
Puistossa olimme noin kymmenen maissa ja supistukset alkoivat tuntumaan kohtuu kipeiltä sillä piti pysähtyä aina kun niitä tuli, enkä meinannut Ainon perässä pysyä. Kellottelin puiston penkillä supistuksia joita tuli noin 2-4 minuutin välein. Lari yritti saad minut potkimaan jalkapalloa, mutta ei siitä mitään tullut kun nousin seisomaan, tuli supistuksia jatkuvalla syötöllä. Tuskailin ja sanoin Larille -pitäs varmaa lähteä kotii.. johon Lari vain tokasi -onko ne nyt ees nii kipeitä? -ei se synny kuitenkaan ;)
Siinä vaiheessa kun aloin melkein itkua vääntämään, noin 11 maissa sitten lähdettiin puistosta kotia kohti ja Larikin huomasi, että ne niitä tulee koko ajan ja kysyi lähdetäänkö suoraan Mikkeliin? Kuitenkin olin sitä mieltä että Ainon oli syötävä kotona ennen lähtöä. Tavarat nostettiin kyytiin ja suunnistettiin kohti Mikkeliä.
Onneksi äitini ja hänen miehensä olivat valmiiksi Mikkelissä ostoksilla ja niin saimme Ainon jätettyä kyydistä samalla. Itselläni oli tässä vaiheessa epätoivoinen olo ja olin ihan varma ettei se synny vielä tänäänkään vaikka teki jo aika kipeää.
Sairaalassa olimme 12 aikaan ja en pystynyt enää kävelemään vaan sain pyörätuolin alleni jolla Lari kärräsi minut osastolle. Osastolla kätilö katsoi tilanteen ja oli kolme senttiä auki. Kätilö sanoi että voin mennä käymään suihkussa jos se auttaisi sen hetkisiin kipuihin ja katsotaan tilanne sen jälkeen uudestaan, että eteneekö miten. Antoi samalla jo pienen lupauksen siitä että vauva syntyy tänään. Itse en sitä siinäkään vaiheessa uskonut. Olotila oli vielä melko normaali silloin kun ei tullut supistuksia ja naureskelimme synnytyssalissa ja lari lähti vielä siirtämään autoa paremmalle parkkipaikalle jottei rapsahtaisi sakkoja sekä käymään kaupassa kun minä menin suihkuun.
Suihkuilin noin puoli tuntia ja oli minulla siellä pallokin, mutten pystynyt istumaan sen päällä kuin hetken. Sain päälleni ihanat sairaala vermeet ja aloin kaipailemaan jotakin kivun lievitystä. Kätilöillä oli siinä vaiheessa kiire ja huikkasivat vain oven raosta - koita kestää hetki, tullaan ihan kohta! (osasto oli täynnä synnyttäjiä) Tällä välin koitin ajatukset saada pois kivuista joten söin banaania sekä suklaarusinoita joita Lari oli käynyt hakemassa. Enhän ollut tuona päivänä syönyt muutakuin aampalaa.
Sain pian ilokaasun jota vedin minkä kerkesin. Kuitenkin kolmen aikaan en enää pärjännyt pelkästään sillä. Olin auki jo kuusi senttiä ja kätilöt tilasivat lääkärin sipaalipuudutusta varten. Sain spinaalin noin puoli neljän aikaan jolla kivut hävisivät tunniksi (pitäisi kestä kaksi tuntia). Laitto ei tuntunut missään verrattuna epiduraaliin jonka sain viimeksi.
Tunnin sain huilailla ja tuntui että näinköhän tässä mitään synnyttämässä ollaan kun ei missään tunnu :D Jaloissa vain pisteli ja tuntu kuin jalka olisi ollut huonossa asennossa ja puutunut hetkellisesti. Spinaalin sivutuotteena tuli kutiaminen joka tuntu tosi inhottavalta. Mahaa ja jokapaikkaa teki mieli raapia ja pian tämän jälkeen alkoi taas supistukset tuntumaan ja ilokaasusta tuli taas paras kaveri, hetkellisesti. ;)
Pian tämän jälkeen olin täysin auki ja kätilö sanoi että voin alkaa ponnistamaan kun siltä tuntuu. Tuota tunnetta ei kovin vahvasti tullut ja en oikein itsekkään tiennyt että vedänkö ilokaasua, hengitän vai ponnistan. Kuitenkin sain ohjeen kätilöltä pidättää hengitystä ja alkaa ponnistamaan. Tätä kesti 12 min kun vauva olikin jo syntynyt :) Kaikki kävi todella nopeasti ja kaikki oli helpomaa kuin esimmäisellä kerralla. Missään vaiheessa ei iskenyt epätoivo tai pelko vaan kaikki meni mielestäni ns. rennosti. Kätilölle sekä harjottelijalle joka oli mukana täytyy antaa vain kiitosta ja synnytyksestä jäi oikein hyvä fiilis.
Istukkaa saatiin odotella melkein 20 min, mutta sekin löysi tiensä onneksi pois. Yhdellä tikillä selvittiin ja vauva sai täydet pisteet :)
 |
| vastasyntynyt |
Vauva oli aika pitkään rinnalla jonka jälkeen pääsin suihkuun. Isi pääsi kylvettämään vauvan ensi kertaa ja saimme synttärikahvit. Olotila oli melko outo kaiken jälkeen, mutta kuitenkin pysyin pystyssä ja pystyin hieman syömään.
Lapsivuodeosastolle siirryimme ilta kahdeksan aikaan ja jäin sinne ihmettelemään mitä sitä olikaan viiden tunnin aikana tapahtunut. Isi lähti viettämään synttäreitä ja varpajaisiaan siltä istumalta kun minä jäin katselemaan pientä tuhisijaa omssa sängyssään. <3
