joulukuu tulee oletko valmis?

Tänään olemme viettäneet melkein kotipäivää mitä nyt pari tuntia tein töitä eli kävin pitämässä yhden jumppatunnin ja tein sponsorihakemuksen valmiiksi kun viimeinen päivä olis sitä hakea.. aina niin ajoissa liikkeellä.

Välillä vaan on asioita joita ei saa aikaiseksi tai on jokin syy miksi asiat eivät hoidu. Koko  syksyn olen miettinyt katsoessani pihalle, pitäisi haravoida, pitäisi raivata lelut ja.. tramppa sekin pitäisi purkaa.. voihan, millonkohan olisi aikaa, milloin ei olisi pimeää, milloin kerkeäisimme valoisan aikaan olemaan omalla pihalla, milloin ei väsyttäisi iltaisin. Kukahan kerkeäisi laittaa ulkovalon takapihalle, otsalamput voisi ostaa mutta milloinhan muistaisin ostaa käydessäni Tokmannilta ja jotta kaikki voisi laittaa varastoon niin siivota se pitäisi, mutta sekin taisi viimeksi jäädä kesken.

Haravointi onnistui muutama viikko sitten perjantaina  kun oli hetki aikaa ja  lunta oli maassa, lelut saatiin varastoon ja kyllä varasto sai pikajärjestelyn joten tavarat mahtuivat sisään. Kottikärryt pystyyn ja lehdet lehtikompostiin. Tuska väheni kun tavarat päätyivät varastoon, mutta tramppa.. Sinne se vielä jäi. Olin sitä mieltä että se pitää purkaa ja aloitinkin jo.. mutta tuskastuin muttereiden pyörittelyyn turvaverkon osalta ja sitten taas joku sai hepulin ja oli lähdettävä syömään sisälle ja nukkumaan..Joten se taas siitä. No sitten jäin vain toivomaan leutoja kelejä ja toiveeni toteutui

(Lue: Larihan oli sitä mieltä että ihan turhaa touhua koko purkaminen, mutta mielestäni taas ..se lumi kertyy sinne ja painaa trampan piloille.. kuka taas muistaa ja kerkeää sitä tyhjentämään?? No pääsimme yhteisymmärryksen ja tarkoitus olisi  purkaa  vain reunat ja keskiosa.)

 Tänään sitten päätin että nyt minä sen puran vaikka väkisin, sormi paketissa (joka oli ottanut aamulla osumaa). Jouset irti ja keskiosa harjattiin puhataakis ja rullalle ja varastoon ! Jes! Pihalle jäi vielä kehikko ja turvaverkko. Nyt on tuskani helpottunut vähäksi aikaa ja NYT voi tulla talvi!

Tein myös tänään jotain sellaista mitä en olisi uskonut tekeväni.. nimittäin adressin. Kuulun kirkkoon, niinkuin moni muukin, mutta en ole niinkään aktiivinen seurakunnan vaikuttaja. Käyn satunnaisesti kirkossa ja lapsemme on kastettu. Tällä kertaa en kuitenkaan voinut vain katsoa vierestä. Itse rippikoulun käyneenä ja äitinä  tiedän kuinka tärkeää on nuorille kuin myös vanhemmille, että heillä on vaihtoehtoja ja jokaisen on mahdollisuus erilaisten ihmisten kautta löytää oma tapansa kohdata uskonto, sekun ei tänä päivänä enää ole itsestään selvää. Kun on erilaisia ihmisiä niin on myös pappeja, jotka oman persoonansa kautta löytävät omat kohderyhmänsä ja tavoittavat seurakuntalaiset. Toivottavasti tämä herättää paikallisen kirkkovaltuuston pohtimaan asian tärkeyttä.

http://www.adressit.com/haluamme_sailyttaa_mantyharjussa_kolme_pappia


Näissä merkeissä jätämme marrakuun taakse ja olemme ainakin pihatöiden osalta valmiit ottamaan joulukuun vastaan lumineen! ;)

Toivottavasti mäenlasku ei ole menneen talven lumia sillä nyt voin siitä nauttia eikä trampoliini enää "kummittele" pahaenteisesti vieressä ja muistuta tekemättömistä hommista ;)

koska viime kerrasta on niin kauan

Kirjoittamisen aloittaminen uudestaan on vaikeaa, mutta koska nyt on ylimääräistä aikaa ilmaantunut päätin aloittaa taas ja koska sormet syyhyää tehdä jotain...Toivottavasti joku siellä toisella puolella on vielä jäljellä tai sitten kirjoitan dialogia ;)

Kulunut syksy ja koko vuosi on ollut "melko" rankka. keväällä alkanut taloremontti on jo isoimmilta osin plussan puolella, mutta silti vielä riittää fiksailua ja listojen laittoa (loppuuko se koskaan vanhassa talossa??). Ikuinen suo tuntuu olevan, varsinkin kun ei ole aikaa tehdä mitään. Nyt syksyllä tein opinnot loppuun (viimeisen kuukauden aikana), aloitin uuden työn ja talojutut päälle sekä oma harrastus, joka on painottunut ohjaamiseen.. lapset ja mies siihen yhtälöön.. Viikonloput useimmiten koulutuksia ja töitä ja iltasin kokouksia jos ei minulla niin miehellä. Kummallakaan ei tietysti ollut kesällä lomia ja eikä niin syksylläkään, onni oli että pystyin pitämään syysloman ja antamaan aikaa myös lapsille, mutta ei niinkään parisuhteelle
Aika aikaansa kutakin, ei näitä vuosia turhaan ruuhkavuosiksi kutsuta.

Tänään kuitenkin juhlittiin Ainoa ja tyttö täytti jo 4vuotta. Uskomattomalta tuntuu kuinka aika kuluu nopeasti, mutta tavallaan hitaasti. Paljon on tapahtunut neljässä vuodessa, vanhempana olemme kasvaneet lasten mukana, asunnot ja paikkakunnat ovat vaihtuneet ja nyt meitä onkin jo neljä.

Ainosta on kasvanut neiti  ja edelleen oma luja tahto joka näkyi jo vauvana nostaa päätään. Vähällä ei luovuteta jos jotain päätetään, sääntöjä noudatetaan nykyisin välillä kirjaimellisesti, mutta sitten taas ollaan niin isoja tyttöjä.
 Eilenkin sain kuulla monta kertaa " Äiti mä oon susta niin ylpeä!" kun Aino oli innoissaan synttärijärjestelyissä
.
 Teimme koristeita ja leivoimme kuivakakkua (banaanikakua) niin innoissaan oli ettei nukkumaan käynnistä meinannut tulla mitään ja oli sitä mieltä klo viiden aikaan, että nyt on aamu. Synttärijuhlat ovat takanapäin ja ilmeisesti ne olivat mukavat ja tunnelmat illasta olivat jo hyvin väsyneetkin. Yhdet synttärit takana mutta joulu edessä. Vielä riittää askarteluja ja puuhaa, onneksi edes yhden päivän Ainokin pääsi tokaisemaan " Äiti täällä on niiin siisti'" niin oli.. olisipa vielä huomennakin ;)

                                                               Aino 4 v