Vuosi 2014 ja vuosi 2015



Viime vuosi oli elämäni kiireisin niin opiskelujen, työn, perheen ja talon parissa joten joululoman pidin tarkoituksella hiljaisuutta. Olen ajatellut että suorittaminen voisi jäädä takaa alalle vuonna 2015 ja siksi en halua tehdä taakkaa bloginkaan kirjoittamisesta. Kirjoitan siinä määrin kun se tuntuu hyvältä ja kun aikaa on.

Elli vuosi sitten


 Suorittaminen on itselle ongelma kun haluaa tehdä kaikki mahdollisimman hyvin niin, että se itseään miellyttää ja sehän ei jää siihen yhteen asiaan. Kuitenkin joidenkin asioiden kanssa olen oppinut olemaan armollisempi, en heilu imurin varressa heti jos murunen tipahtaa lattialle ja niitähän tipahtelee, kestän pientä kaaosta, kiroan kuitenkin kun siivoan miksei tavaroita ole voinut laittaa kerralla paikalleen ja hävettää kurkata keittiön kaappeihin jotka ovat hyvinkin epäjärjestyksessä. Tavallaan olen järjestelmällinen ja tavallaan en.

kevät 2014

Kuitenkin olen oppinut elämään tämän kanssa.. kun on lapsia ei aina voi olla tip top sillä muuten oma pää hajoaisi ja lasten elämä olisi aika kurjaa. Muutenkin kuulemma kiellän kaikki kuten tuo toinen puolisko mileipiteensä ilmaisee. Minä en suutu helposti mutta kotona kihisen raivosta sekunnissa ja laannun saman tien enkä ole pitkävihainen, ennen mökötin, mutta jos molemmat mököttää eihän se johda mihinkään? Kuitenkaan en muista olemmeko mököttäneet kertaakaan viimeisen vuoden aikana vaikka onhan tämä vuosi ollut juuri se seitsemäs vuosi eli "kriisin vuosi" kuten meitä peloteltiin. Olemme tylsiä emmekä riitele, mutta halaamme, annamme hyvää sekä huonoa palautetta toisille kun siltä tuntuu. Vuodet on ehkä se salaisuus kun tietää jo mistä kenkä puristaa, riittää että toinen sanoo että hei älä viitsi nyt ja ottaa sen katseen ja halaa ..niin on minun kiukun puuskani selätetty. Kipinä on edelleen ja toivottavasti se ei sammu koskaan <3

kesä 2014 jolta on hyvin vähän kuvia remontin takia


Ainon syntymäpäivän lähellä marraskuussa kun minulla oli joka viikonloppu jotain ja Larikin joutui lähtemään viikon kertausharjoituksiin.. kävimme hakemassa kaiken tämän jälkeen  uuden perheenjäsenemme Misun. Misu on löytökissa joka on otettu hartolan löytöeläintalosta ja on iältään noin 2-4 vuotias leikattu  valkoinen narttu kissa. Kissa on tärkeä tytöille  vaikka koirasta haaveilen sopii  kissa paremmin elämäntyyliimme ja tähän hetkeen . Misu on kuin tehty lapsiperheeseen, ei raavi, antaa tyttöjen silittää ja leikkii jos sen kanssa leikkii, kestää välillä liikaakin Ellin kolttosia. Misu ei kuitenkaan ole sylikissa eikä se tule sänkyyn mikä on ihan hyvä. Hyvä ruokahalun se omaa ja ehkä joskus se oppii olemaan sylissä.



syksy 2014

Lapset ovat olleet kohta  jo vuoden  hoidossa. Elli aloitti Ainon kanssa perhepäivähoidossa 9 kuukauden ikäisenä. Niinpä niin miten olen raaskinut, en tiedä mutta halusin koulun loppuun ja tytöt olivat alle 6 h hoidossa ja ympäristönä koti ja ihana sekä turvallinen perhe. Elli söi tekemiäni ruokia ja nukkui omissa vaunuissa semmoiset päiväunet kun sattui nukuttamaan ensin kaksi kertaa päivässä ja lopulta vain kerran. Voiko hoidolta parempaa toivoa. Joulukuussa tytöt siirtyivät päiväkotiin eri osastoille. Aino oli innoissaan ja Elli ei vielä tiennyt mihin joutuisi. Alku oli Ellille vaikea, mutta ihanat hoitajat ja sisko melko lähellä on Ellinkin hyvä olla. Nyt on koulu takanapäin ja työnkuva muuttuu joten tytöt vain 15 päiväsiä hoidossa ja näillä näkymin sekin vähenee 10 päivään, nyt voi hetken hengähtää ja ottaa iisimmin.




Nyt joululomalla Aino ja Elli harrastivat mielellään riehumista ja sohvalla hyppimistä sekä toistensa härnäämistä. Elli sanoi ennen joulua yksittäisiä sanoja ja nyt jo kolme sanaa peräkkäin. Sitä ihmettelee vain miten tytöt kasvaa vauhdilla mutta viimeistä vuotta kun ajattelee aika meni vähän liiankin nopeasti, mutta ihana kun niistä on jo toisille seuraa ja Ellikin osaa kertoa että minä osaan! ja vetäisee housut kädestäni ja alkaa pukea melkein onnistuneesti.




joulukorttimme 2014



<3
Viime vuodesta voi olla ylpeä sillä selvisimme aikataulujen sovittamisesta, sain paperit vihdoin koulusta, uudesta työstä, taloremontista (vaikka vielä hommaa riittääkin) ja yksiöstä. Takapakkeja ja epäonnistumista tuli ja viime kesä oli aika syvältä, mutta kokemuksista oppineena ja rikkaampana voimme aloittaa vuoden 2015 rauhallisemmin nauttien elämästä.

Ihanaa tammikuuta!
 Kuvat viime vuodelta :)