Arpia karussa

Arpia tulee, vartalo muuttuu. Oman kehon löytäminen uudestaan lapsen jälkeen on tuttua. Tuntuu ettei vaatteet istu, mikään ei näytä hyvältä tai mikä näytti ennen, ei näytä enää.

Makkaroita löytyy sieltä mistä niitä ei uskonut löytävänsä. Lihakset ovat kadonneet raskausaikana ja oma vartalo ei vain tunnu heti omalta. Ensin venyy ja paukkuu jonka jälkeen jää vain tyhjä pussi ja väsynyt sekä kolottava vartalo. Miten tuolta mahasta voikaan tulla pieni ihmisen alku, on mielestäni aika ihmeellistä.

Kuitenkin synnytyksen jälkeinen olotila ja se tunne kun oma kroppa tuntuu vieraalta, ei enää olekaan niin loistokasta. Itse jää taka-alalle ja kaikki annetaan pienelle ihmisen alulle. Rinnat venyy ja paukkuu, maha roikkuuu ja voi olla että takapuolen kadonneet lihakset saavat takapuolenkin roikkumaan. Hyvältä siis kuulostaa. Imetyksen loputtua (viimeksi noin puolen vuoden  kuluttua)  sain mielestäni oman kroppani takaisin ja mahdollisuuden miettiä jotakin muuta päälle pantavaa. Kuin ainoastaan paitoja joissa olisi mahdollista imettää tai tehdä se mahdollisimman huomaamattomasti.

kuva Body Shopin sivuilta

Tällä kertaa mikään näistä asioista ei tule uutena, mutta olen yrittänyt kaikin tavoin ehkäistä tulevia arpia.

Arpia ei tähän mennessä ole tullut (vielä) lisää. Ainoa odottaessa oli lähtöpaino 10 kg enemmän ja siksi ehkä arpiakin ilmestyi. Hölläsin sen kesän Seridan-öljypohjaista suihketta suojaamaan mahaani. Tuo tuote oli tarkoitettu erittäin kuivalle iholle ja toimi hyvin aurinkoa ottaessa sekä muutenkin. Nyt kuitenkin halusin kokeilla muutamissa lehdissä mainostettua Body Shopista saatavaa Cocoa Butterya joka ehkäisee raskausarpia. Tuote on ollut ihan mahtava ja arpia ei ole ilmestynyt. Muutama viikko sitten se kuitenkin loppui enkä mitenkään enää raaskinut satsata samanlaiseen loppumetreillä. Tuote kun maksaa sen 15 e.

Päätin sitten siirtyä tutuiltani kuultuani suoraan kookosöljyyn jonka löysin Life kaupasta. Ostin pienimmän purkin joka maksoi vain 7,50 e ja kestää varmasti iäti. Tähän mennessä tuote on ollut oikein hyvä ja toimii mahan rasvauksessa, mutta haju ei aina niinkään miellytä. Paidat tuoksuu makealle kookokselle jos sattuu vähän hikoilemaan tai liialla hölläämisellä olen jopa sanut hikinäppylöitä mahaani. Liika on siis liikaa ;) Olen kuullut, että kookosöljyä voi käyttää melkein mihin tahansa, mutta silti löytämäni lista yllätti. Tässä muutamia vinkkejä kuinka tuotetta voi käyttää. Käy kurkkaamassa  lisää 

Kuva googlesta

Käyttötarkoituksia:

1. Kosteutus. Voitele ihosi kaupan rasvojen sijaan kookosöljyllä, et tule pettymään. Sopii kehon kaikille alueille.
2. Silmävoiteena. Vähentää turvotusta sekä silottaa kuopat ja rypyt. Käytetään yleensä iltaisin.
3. Parranajoa ennen. Vähentää parranajon aiheuttamaa ärsytystä ja vahinkoja iholle.
4. Aftershave. Auttaa ihoa selviytymään parranajon aiheuttamasta ärsytyksestä ja vahingoista. Ei sulje ihohuokosia.
5. Deodoranttina. Voidaan käyttää tehokkaasti yksinkin tuoksujen vähentämiseen, mutta toimii vielä paremmin sekoitettuna maissitärkkelykseen, nuolijuuresta saatavaan arrowjauhoon tai ruokasoodaan sekoitettuna.

Kookoksen tiedetään olevan

• tulehdusta ehkäisevä, niin sisäisesti kuin ulkoisesti
• antimikrobinen
• hiivaa ja sienistön syntyä ehkäisevä
• viruksia torjuva
• ravintoaineiden imeytymistä parantava
• nesteyttävä
• sperman valmistumista parantava
• maidon eritystä voimistava
• veren plasmaa lisäävä (käytetty sota-aikoina verenmenetyksestä kärsiville plasman sijasta)
• parantaa ruoansulatusta
• parantaa verensokerin imeytymistä
• tukee hormonitoimintaa
• tukee kilpirauhasen toimintaa
• tukee hermostoa
• ei sisällä kolesterolia mutta tukee HDL:n muodostumista maksassa
• sisältää painoonsa nähden vähiten kaloreita verrattuna muihin rasvoihin
• kiihdyttää rasva-aineenvaihduntaa
• hoitaa ihoa
• rasvahappo- koostumuksensa ansiosta se vaikuttaa jokaiseen kehon soluun uudistavasti ja voimistavasti

Keltaista, pehmeää ja höyheniä!

Ihanaa! Pääsiäisloma. Kaikki vapaalla jopa neljä päivää, kuinka luksusta.

Tiedossa kyläilyä sukulaisten hoivissa.

Nyt olisikin hyvä viikonloppu käydä synnyttämässä ;)

Uusi muumimukikin piti käydä hankkimassa. Kyllä kelpaa nyt siemailla!

Meidän pääsiäinen ei siis sisällä  mitää ihmeitä. Päivä kerrallaan. Turha on tehdä sen suurempia suunnitelmia ja tällä kertaa matkustetaan vain 30 km säteellä mummolaan. 

Olotila  kun ei anna sen enempää periksi.

Tänään hommasin Ainolle uusia muovailuvahoja vanhojen kuivuneiden tilalle. Joten voipi olla että pääsiäinen menee näiden ja piirtämisen parissa. Tytöstä on kuoriutunut oikea taiteilija.

Isi näytti Ainolle kuinka tikku-ukkoja piirretään ja sen jälkeen meillä on piirretty vain ihmisiä muistuttavia `` ukkeleita``  sekä lentokoneita tai kirjoitettu jotain paperit täyteen.

Hienoja piirrustuksia on kohta niin paljon, että mihin minä nämä kaikki jemmaan!!

Kuitenkin on mukava kun Aino jaksaa keskittyä ja piirtää itsekseen vaikka 20 min.

Kuitenkin...

Ainon hieno pääsiäisaskartelu joka on tehty hoidossa.
Oikealla yläällä ``ukkelit`` ja alapuolella piirrustus lentokoneista

...Munarikasta pääsiäistä! :)

Ainon kanssa askarreltiin aika hienot tiput! 

Viimeinen puristus lähestyy

Rv 37

Viime viikolla oli lääkäri ja tänään neuvola.

Tunteet oli ristiriitaiset viime viikkoisen käynnin jälkeen, melkeimpä masensi. 

Olinko kärsinyt kaikista supistuksista turhaan? Yli menisi siis tämäkin...

 Lääkäri totesi, että painoarvio on nyt 3400g, mutta syntymäpainon olevan lähellä neljää kiloa. Kuten Ainostakin sanottiin .Vauvan sanoi syntyvän lähellä laskettua aikaa sillä alakerrassa ei ollut tapahtunut oikeastaan mitään.

Tänään valittelin neuvolassa jatkuvia supistuksia ja kerroin olevani toiveikas, jospa vauva olisi laskeutunut kun painaa ja vihloo aika mukavasti aina silloin tällöin. Kuinka ollakkaan Sf mitta oli pienentynyt 34cm -> 30cm eli vauva oli laskeutunut! Sekä pää on luonnollisesti alempana eikä heilu enää samaan tahtiin.

 Voi tätä ilon (pelon) määrää ! 

Olen kärsinyt supistuksista sen verran, että olen iloinen että jotakin on edes tapahtunut. Jos lääkäri olisi ollut tällä viikolla, olisi jotakin muutosta voinut näkyä.

Supistusten myötä on iskenyt paniikki.

 Viime viikolla mm. valvoin neljästä aamu seitsemään supistuksien takia ja ajattelin tulisiko lähtö vai ei. No ei tullut, mutta näinä tunteina mietin mitä olisi vielä tekemättä/ hankkimatta.

Lauantaina tein viimeisiä hankintoja  ja nyt kaapista löytyy mm. korviketta ihan vain varmuuden vuoksi. Turvaistuimen kankaiden pesu, sängyn laitto, sairaalakassin pakkaus, sitterin kasaus, tuttien/ pullojen pesu on suoritettu. 

Kaikki alkaa olla valmiina. Lähtö voi siis tulla milloin tahansa ja sehän tässä nyt vähän jänskättää... iik!

Pienen pieni noita

Sukulaisia, ystäviä, suklaamunia ja iloisia hymyjä siitä oli meidän Palmusunnuntai tehty.

Ensimmäiset Ainon virpomiskeikat onnistui vaikkakin pupu meni pöksyyn lorun osalta, yllättäen..

Ainon oma versio kuuluikin kotona

``Virvon varvon,

palkka mulle``

Lyhyt ja ytimekäs. Oleelliset osat ;)

Pieni noita <3

Kuinka iloinen olenkaan, että hommasin uuden kameran.

 Olisi tälläiset kuvat jäänyt ottamatta!

``Virvon, varvon,
tuoreeks, terveeks
tulevaks sunntaiks muna.
Vitsat teille,
muna meille,
voilusikka lehmästäis, kaakkutaikinastais!``

Valmiina pääsiäiseen

Mikään kovin juhlapyhä ihminen en ole, mutta kevät ja pääsiäinen on mielestäni ihanaa kun voi luvan kanssa askarrella  ja vaihtaa liinat värikkäisiin. Ihanaa on laittaa esille pääsiäistä ja askarrella varsinkin kun on lapsi joka nauttii yhdessä tekemisestä ja pienistä jutuista.

 Mukava on vaalia joitakin perinteitä kun muistaa itse mitä muistoja jäi, kun pääsi virpomaan ja käymään sukulaisissa. Tänä vuonna meidän pääsiäisaika taitaa kuitenkin mennä hieman yli kun kotosalla ollaan ja tekemistä ja hupia pitää arjesta repiä, mutta koittakaa kestää... :D Olemme mm. menossa pääsiäisvaellukselle  ensi viikolla joka on seurakunnan järjestämä.

Valmiina on vitsat. 

Joista ei voi olla kuin ylpeä!

Koristeet on valmiina..

Rairuoho nostaa päätään.

 Liinat on paikoillaan sekä Ainon himoitsemat namut on pöydällä.

Virpomisrunoa on hiottu, saas nähdä miten se huomenna luonnistuu kun olisi neljä paikkaa käytävänä.

Meneekö pupu pöksyyn? ;)

Pullantuoksuinen keskiviikko

Leipominen piristää muuten tylsää keskiviikkoa. 

Näillä jaksaa viikonloppuun!

Aino on hyvin ylpeä rusinapullistaan.

 Äitikin on, sillä tällä kertaa pullat onnistuivat täydellisesti :)

Hellan ääressä

Joskus ruoan laitto kyllästyttää. Voisiko helposti saada hyvää ruokaa, pienellä vaivalla.
Meillä on päädytty viikottain melko samanlaiseen menuun: laatikko ruoka, keitto ja sit jotain muuta. Nyt kun kotona olen, pitää jotain sapuskaa keksiä kaksi kertaa päivässä. Joten on mukavampi ettei päivää tarvitse viettää hellan ääressä. Idea olisi että ruokaa jäisi edes seuraavan kertaan.

Maanantaina aamupäivästä söimme kanaa, riisiä, porkkanoita sekä kermaviiliä. Tästä onkin tullut koko perheen lemppari. Monet lapset ei riisistä välitä, mutta Aino tykkää. Pelkkä riisikin riittäisi ruoaksi.

 Kanan  koivet saa olemukseltaan minut irvistämään, mutta olen tottunut syömään niitä pikkuhiljaa. Mielummin ostaisin hot wingsejä yms.. mutta suhteessa niissä on niin vähän syötävää että niiden ostaminen on yhtä tyhjän kanssa. Varsinkin  kun perheessä asuu yksi mies jolla taitaa joka päivä  olla "suden nälkä " ja kukkakepin vartalo jossa ei todellakaan mikään syöminen näy.

Olen alkanut laittaa riisin kanojen kanssa uuniin tunniksi joten ruoka tulee kuin itsestään. Sillä aikaa voi vaikka käydä pihalla ja ulkoa tullessa on ruoka valmista ja talossa tuoksuu popcorni. Kokeilkaa vaikka! ;)

   Eli neljän hengen riisimäärä vesineen laakeaan vuokaan ja sekaan murenna yksi kasvisliemikuutio. Koivet päälle ja uuniin 200 asteeseen tunniksi. Kermaviilin voi maustaa oman mielen mukaan, meillä suosituksi on osoittautunut :suolan, mustapippurin, sinapin, sitruunamehun sekä sokerin sekoitus.

Tämäkin annos hotkaistiin yhdellä kertaa  aamupäivällä joten illalla syötiinkin sitten mannapuuroa. Päivästä uhrautui vain 15 minuuttia hellan edessä seisoskeluun!

Kevättä ilmassa

 Tällä kertaa pajunoksat on kerätty. Rairuohot odottaa kylvämistä sekä kauran siemenet kaapissa. Josko sitä muistaisi jo seuraavalla kauppareissulla ostaa multaa. Ehkä, kohta on jo kiire jos haluaa kauraa laittaa kasvamaan. Se nimittäin näyttää kivemmalta lasimaljakossa.

Pääsiäiskoristeet on kaapissa, loppuviikosta viritän ne paikalleen. Höyhenet uupuu. Tämän viikon missioni onkin tehdä virpomavitsoja. Viime vuonna emme käyneet virpomassa taikka askarrelleet vitsoja, mutta tänä vuonna otamme sen takaisin aloittamalla ajoissa. Sillä nyt meillä on aikaa...

Aloitimme tänään maalaamalla ja keksin että voihan niitä koristeita tehdä itsekkin. Maalasimme paperisuikaleita joita voi sitten laittaa oksiin kiinni.

Viikonloppuna kävimme Kenkäverossa jossa oli kukkopilli näyttely. Aino on näitä päässyt testailemaan pappani luona ja nyt kun näin että kukkopillejä ja vielä myytävänä. En voinut muuta kuin ostaa! Minäkin näillä olen  lapsena leikkinyt joten olihan se pakko yksi kotiuttaa meillekkin.

Ei voi muuta kuin ihastella auringon paistetta ja pääsiäistä joka väreillään piristää mieltä!

Yhteinen historia

Eilen tuli täyteen kuusivuotta siitä kun alettiin ``oleen``

Jotain hellyttävää, mutta aika kauheeta :D

Luvassa siis kuvia monen, monen vuoden takaa..

 Lukio ajoilta. Nuorisotalo ja sieltä se kaikki sitten lähti. Lari lukion kolmannella ja minä ensimmäisellä. 

Ensimmäiset pakolliset sukujuhlat joissa olin mukana.

Jännittävää ja kiusallista 

Kihloihin vuoden seurustelun jälkeen

Kolmen vuoden yhdessäolon jälkeen haaveeksi nousi vahingon ja keskenmenon jälkeen lapsi.

Kesä 2010

Aino syntyi syksyllä 2010

Kevät 2011

Syksy 2011

Larin valmistujaiset kevät 2012

Ja sen jälkeen ei olekkaan vain meistä kahdesta kuvia. Niin se vaan menee et nykyään kuvissa on jompikumpi ja Aino. 

Yhdessä 6 vuotta

Kihloissa 5 vuotta

Yhdessä asuttu 4 vuotta

Aino on 2,5 vuotta

Toinen palleron pitäisi syntyä kuukauden kuluttua

Niin se aika menee ettei huomaakkaan. Voin vaan sanoa, että vauhti on ollut nopea! 

Maha edellä

Maha kurkistaa nurkan takaa

Vielä jaksaa vähän panostaa. Meikata nimittäin ja pitää tukkaa muutenkin kuin ponnarilla.

Tänään kävimme perhekahvilassa ja jotain piti saada päälle. Se vaan ei tunnu olevan helppoa, sillä mikään ei oikein meinaa näyttää hyvältä. Tunnen näyttäväni valaalta kaikissa vaatteissa. Ihmekkään kyllä, tässä vaiheessa. Kuka voi tuntea itseään hyvännäköiseksi??!

Minä en ainakaan jos yleensäkkään :DD

Kaikki paidat mitä olen käyttänyt raskausaikana alkavat näyttää lyhyiltä. Masu on siis taitanut  kasvaa,taas.

Naureskelin jo itsekseni kun mietin, mitä puen päälle. Kuukauden päästä ei mahaa todennäköisesti ole, mutta vaateongelmat kuitataan hupparilla tai jollakin mikä on helppo vetää päälle ja se vielä peittää mahan joka ei ole palautunut synnytyksestä. Silloin ei mahdu vielä ne normivaatteet ja raskausvaatteissa  näytän siltä kuin edelleen odottaisin. Välivaihe, kun ei voi tuntea itseään mukavaksi  missään kuteissa. Silti jo odotan sitä, ainakin hupparit mahtuu päälle.

Kuukauden päästä tukka on pystyssä joka voitetaan hätäponnarilla. Silmänaluset on mustat, paidat maidossa ja muutenkin olo kuin olisi horroksessa. Todellisuus herättää. Minulla on kaksi lasta ja olen puoliksi hermoraunio, mutta ehkä kuitenkin onnellinen.

.

Joten seuraavan kerran kun voin taas valita vaatteita ja minulla on aikaa miettiä omaa ulkonäköäni on se noin kahden vuoden päästä. Osaan sitten ehkä jo pukeutua muuhunkin kuin huppariin. Ehkä olen löytänyt vartaloni uudestaan imettämisen ja  kertyneiden kilojen jälkeen. 

Sitä odotellessa.

Tuleva isosisko <3

Ihanaa viikonloppua!
Me vietämme sunnuntaina 6-vuotispäivää. Kuitenkin huomenna jo otamme kaiken irti lapsettomasta päivästä ja lähdemme Mikkeliin humputtelemaan ;)

Hermot kireällä

Kaikki alkoi viikko sitten kun kävimme sukulaisten luona Itä-savossa
(sukulaisilla en nyt tarkoita näitä lehmiä :D )

Uhmaa, uhmaa ja uhmaa. Tarvitseeko muuta edes sanoa. Tähän kun lisätään nuha joka alkoi viikko sitten, on tehnyt kaikesta mahdottoman hankalaa. Nuha alkoi yhtäkkiä ja pissi vahingot lisääntyivät huimaa vauhtia. Ihmettelin kovastii mistä tämä nuha on peräisin kun ei kellään muulla ole. Huvikseni kurkkasin työn suuhun ja mitä siellä näkyi. Puhkeava takahammas. Heh! :D ei tullut ensimmäisenä mieleen että Ainolle tulee vielä hampaita.

Kiukuttelu on ihan mahotonta ja tahallista. Ollaan kiukkuisia ja temppuillaan. Mikään ei onnistu helpolla. Uhma mikä on tähän asti aina välillä ollut pahana, on nyt 10 kertaisena. Vaipat piti laittaa takaisin yöksi. En nimittäin millään jaksa olla jokapäivä pesemässä lakanoita. Alku yön Aino on nukkunut sen verran sikeästi ettei herää vessaan ja silloin vahinko käy. Aamulla herätään vessaan ja muutenkin kun herätään klo.6.00.. hohhoijjaa!

Päivällä vaipatta olo onnistuu. Kuitenkin kun ennen Aino meni itse vessaan ja oli helppo huomata millon olisi vessaan mentävä (kiemurtelua yms.). Nyt jos sanon käyppä Aino vessassa on vastaus -en, ei pissitä.
  Jaahas. Kun käännän selkäni ja teen jotain muuta. On pissit lattialla ja tyttö katsoo et - Hups!

Sitten käydään taas keskustelu kuinka isot tytöt menee potalle kun pissittää ja vauvat tekee vaippaan kun ne ei osaa käydä potalla. Aino on (vielä) sitä mieltä, että hän on iso tyttö, mutta katsotaan kuukauden päästä,  onko meillä kaksi vauvaa jota tarvitsevat vaippaa.

Eteneminen olikin vähän liian hyvin vaippajutun kanssa, joten takapakkia oli odotettavissa.
Kuitenkin.. ärsyttää!

Haikeutta ilmassa

Meidän viikko on nyt takanapäin. 

Nyt alkaa se arki kotona.

Itkut piti tirauttaa jo useampaan otteeseen, ensimmäiset eilen kun lueskelin erilaisia runoja netistä.

Yksi sana:

 hormoonit!

 Hoitotädeille askarreltiin kortit muistoksi.

 Kanteen tuli Ainon käsi ja sisäpuolelle kuvaa sekä tekstiä.

Nättiä ja yksinkertaista :)

Ainolle on kerrottu ettei  hoitoon nyt mennä, vaan jäädään kotiin.

Tyttö ei sitä vielä oikein ymmärrä... mutta taisi äiti ottaa tämän, hieman raskaammin.

Ainolla on ollut aivan ihanat hoitotädit ja hoitopaikka sekä kaverit. Kovasti ollaan tykätty.

Haikeaksi kaiken tekee se, ettei enää asuta Mikkelissä, eikä tyttö mitä suurella todennäköisyydellä mene takaisin samaan paikkaan.

Äiti sitten tirautti tänään jo aamulla kun vei tytön hoitoon ja kun haki tytön pois.

Keräsi tavarat sekä sanoi heipat!

Yleensä en ihan näin herkkä ole, mutta  nyt voin kyllä syyttää tilaani tästä :D

Amanda B:stä kävin ostamassa sydämet vielä muistoksi jokaiselle

Kuitenkin, uudet tuulet puhaltaa. Nyt odotellaan vauvaa. 

Aino menee vielä joskus hoitoon ja aivan varmasti saa yhtä ihania ihmisiä hoitotädeiksiin sekä uusia kavereita.

...ja käydäänhän me hoitopaikassa näyttäytymässä kuhan pieni saapuu mailmaan :)

Mitäpä me

Viimeistä viikkoa viedään

 kun kalenteri on täynnä ohjelmaa.

Viimeiset kolme päivää koulua/hoitoa.

Mitäpä sitten?

Odotellaan vauvaa syntymäksi.

Tuskaillaan kotona.

Valitetaan oloa tai tylsyyttä.

Odotetaan että vauva laskeutuisi ja pää kiinnittyisi.

Nyt painaa ylös.

Maha on niin täynnä vauvaa kun voi olla

painaisi edes alas.

Katsotaan niin se menee yli,

ihan varmasti.

Seuraavat neljä viikkoa me odotetaan ja kinastellaan kotona

me kaksi

kunnes meitä

onkin 

kolme!

Ihana, kamala teknologia

2-v tyttäremme osaa käyttää kosketusnäytöllistä puhelinta. Ottaa Iphonen pois näppäinlukosta ja alkaa räpsimään kuvia. Puhelimeni muisti saattaa huomaamatta täyttyä kuvista joissa näkyy kattokruunu tai jonkun sormi. Aino haluaa ottaa puhelimella kuvia isistä ja äidistä.

Kuvan ottoa hän osaa tehdä myös omalla leikki puhelimellaan. Ainolla taitaa olla neljä leikkipuhelinta.. mistä lie kertynyt.  Aino saattaa syödä pöydässä iltapalaa kun  ilmoittaa -Ainon puhelin soi ja hän poistuu hakemaan puhelinta huoneestaan. Hmm ;)

 Uusin hittijuttu on kuitenkin musiikin kuuntelu isin kanssa, iltaisin. Isin kuulokkeet päähän ja lastenlauluja. Ainolle on ruvennut jäämään lastenlaulujen sanat mieleen ja eilenkin illalla ennen nukkumaan menoa tyttö hoilasi `` -sutsisatsi satsaa sutsisatsaa!``

  Ei siinä mitään, mutta Aino on ruvennut vaatimaan omaa vuoroa jos istun tietokoneen ääressä joka on  noin 30 min iltaisin. Kivempi on kuunnella musiikkia levyltä tai youtubesta kuin että äiti hoilottaa epävireisesti vieressä vaikka, kyllä sekin tuntuu kelpaavan ;)

 Kaikella on kuitenkin rajansa ja tietokoneelta on toistaiseksi rajoitettu lastenohjelmien katsomista. Aamulla tulee pikkukakkonen ja iltaisin joka kestää noin tunnin. Aino jaksaa  katsoa  ja katsoisi enemmänkin jos antaisi, mutta liika on liikaa.

Puhelimestani löytyy pelastus tai riippuvuuden kohde. Nimittäin peli Kapun metsä. Aino osaa pelata sitä itsekseen ja kun huomaa puhelimeni lojuvani jossain alempana alkaa kinuaminen - Aino haluaa pelata!!
Muutaman kerran viikossa olemme antaneet tytön pelata hetken. Varmaan pelaisi useammin jos antaisi. Peli sinänsä on mielestäni ihan fiksu ja vieläpä suomalaisten kehittämä.

 Peli on muutaman kerran pelastanut tilanteesta jossa on pitänyt saada tyttö pysymään paikallaan tai muuten keksimällä keksiä tekemistä. Muuten se tuntuu olevan vain riesa. Tyttö osaa jo välillä pyytää ja jos kiellän voi tulla itku tai suoraa kiljumista,  mikä on uusi tapa laittaa vastaan. Ei tässä mitään, saa huutaa, potkia tai raivota, mutta olisi hyvät alkeet saada aikaiseksi riippuvaisuus.

Itse olen saanut pelata pleikkaa, mutta en tietenkään tämän ikäisenä.Lautapelit olivat kova juttu! Mielestäni pelejä voi pelata oikeilla säännöillä/rajoituksilla. Kasa lautapelejä odottaa Ainon kasvua kaapin perällä. Niitä onkin kertynyt ihan vain muutama :D