Maha edellä

Maha kurkistaa nurkan takaa

Vielä jaksaa vähän panostaa. Meikata nimittäin ja pitää tukkaa muutenkin kuin ponnarilla.

Tänään kävimme perhekahvilassa ja jotain piti saada päälle. Se vaan ei tunnu olevan helppoa, sillä mikään ei oikein meinaa näyttää hyvältä. Tunnen näyttäväni valaalta kaikissa vaatteissa. Ihmekkään kyllä, tässä vaiheessa. Kuka voi tuntea itseään hyvännäköiseksi??!

Minä en ainakaan jos yleensäkkään :DD

Kaikki paidat mitä olen käyttänyt raskausaikana alkavat näyttää lyhyiltä. Masu on siis taitanut  kasvaa,taas.

Naureskelin jo itsekseni kun mietin, mitä puen päälle. Kuukauden päästä ei mahaa todennäköisesti ole, mutta vaateongelmat kuitataan hupparilla tai jollakin mikä on helppo vetää päälle ja se vielä peittää mahan joka ei ole palautunut synnytyksestä. Silloin ei mahdu vielä ne normivaatteet ja raskausvaatteissa  näytän siltä kuin edelleen odottaisin. Välivaihe, kun ei voi tuntea itseään mukavaksi  missään kuteissa. Silti jo odotan sitä, ainakin hupparit mahtuu päälle.

Kuukauden päästä tukka on pystyssä joka voitetaan hätäponnarilla. Silmänaluset on mustat, paidat maidossa ja muutenkin olo kuin olisi horroksessa. Todellisuus herättää. Minulla on kaksi lasta ja olen puoliksi hermoraunio, mutta ehkä kuitenkin onnellinen.

.

Joten seuraavan kerran kun voin taas valita vaatteita ja minulla on aikaa miettiä omaa ulkonäköäni on se noin kahden vuoden päästä. Osaan sitten ehkä jo pukeutua muuhunkin kuin huppariin. Ehkä olen löytänyt vartaloni uudestaan imettämisen ja  kertyneiden kilojen jälkeen. 

Sitä odotellessa.

Tuleva isosisko <3

Ihanaa viikonloppua!
Me vietämme sunnuntaina 6-vuotispäivää. Kuitenkin huomenna jo otamme kaiken irti lapsettomasta päivästä ja lähdemme Mikkeliin humputtelemaan ;)