Välillä vaan on asioita joita ei saa aikaiseksi tai on jokin syy miksi asiat eivät hoidu. Koko syksyn olen miettinyt katsoessani pihalle, pitäisi haravoida, pitäisi raivata lelut ja.. tramppa sekin pitäisi purkaa.. voihan, millonkohan olisi aikaa, milloin ei olisi pimeää, milloin kerkeäisimme valoisan aikaan olemaan omalla pihalla, milloin ei väsyttäisi iltaisin. Kukahan kerkeäisi laittaa ulkovalon takapihalle, otsalamput voisi ostaa mutta milloinhan muistaisin ostaa käydessäni Tokmannilta ja jotta kaikki voisi laittaa varastoon niin siivota se pitäisi, mutta sekin taisi viimeksi jäädä kesken.
Haravointi onnistui muutama viikko sitten perjantaina kun oli hetki aikaa ja lunta oli maassa, lelut saatiin varastoon ja kyllä varasto sai pikajärjestelyn joten tavarat mahtuivat sisään. Kottikärryt pystyyn ja lehdet lehtikompostiin. Tuska väheni kun tavarat päätyivät varastoon, mutta tramppa.. Sinne se vielä jäi. Olin sitä mieltä että se pitää purkaa ja aloitinkin jo.. mutta tuskastuin muttereiden pyörittelyyn turvaverkon osalta ja sitten taas joku sai hepulin ja oli lähdettävä syömään sisälle ja nukkumaan..Joten se taas siitä. No sitten jäin vain toivomaan leutoja kelejä ja toiveeni toteutui
(Lue: Larihan oli sitä mieltä että ihan turhaa touhua koko purkaminen, mutta mielestäni taas ..se lumi kertyy sinne ja painaa trampan piloille.. kuka taas muistaa ja kerkeää sitä tyhjentämään?? No pääsimme yhteisymmärryksen ja tarkoitus olisi purkaa vain reunat ja keskiosa.)
Tänään sitten päätin että nyt minä sen puran vaikka väkisin, sormi paketissa (joka oli ottanut aamulla osumaa). Jouset irti ja keskiosa harjattiin puhataakis ja rullalle ja varastoon ! Jes! Pihalle jäi vielä kehikko ja turvaverkko. Nyt on tuskani helpottunut vähäksi aikaa ja NYT voi tulla talvi!
Tein myös tänään jotain sellaista mitä en olisi uskonut tekeväni.. nimittäin adressin. Kuulun kirkkoon, niinkuin moni muukin, mutta en ole niinkään aktiivinen seurakunnan vaikuttaja. Käyn satunnaisesti kirkossa ja lapsemme on kastettu. Tällä kertaa en kuitenkaan voinut vain katsoa vierestä. Itse rippikoulun käyneenä ja äitinä tiedän kuinka tärkeää on nuorille kuin myös vanhemmille, että heillä on vaihtoehtoja ja jokaisen on mahdollisuus erilaisten ihmisten kautta löytää oma tapansa kohdata uskonto, sekun ei tänä päivänä enää ole itsestään selvää. Kun on erilaisia ihmisiä niin on myös pappeja, jotka oman persoonansa kautta löytävät omat kohderyhmänsä ja tavoittavat seurakuntalaiset. Toivottavasti tämä herättää paikallisen kirkkovaltuuston pohtimaan asian tärkeyttä.
http://www.adressit.com/haluamme_sailyttaa_mantyharjussa_kolme_pappia
Näissä merkeissä jätämme marrakuun taakse ja olemme ainakin pihatöiden osalta valmiit ottamaan joulukuun vastaan lumineen! ;)
