Harppauksia

Meillä tytöt kasvaa kovaa vauhtia. Aino on venähtänyt tässä talven aikana pituutta ja Elli nyt no.. on vaan ollut pitkä koko ajan. Rankkaa on katsoa vierestä kun se pikku vauva ei olekkaan enää niin pikkuinen. Pieni iso tyttö.. taas alkaa tämä ainainen itkuvirsi kun ne lapset kasvaa. Se kun nyt vaan menee niin ja siihen on sopeuduttava. Kiva kun kasvavat ja leikkivät yhdessä.

Ellin "mummoilme" ;)

Koulussa ollessa olen nauttinut omasta ajasta, mutta sielläkin joudun paahtamaan tehtävien kimpussa etten kerkeä muuta ajatella. Joten ei se koulu miltään lomailuta tunnu. Kotona olo enemmänkin kun  välillä istahtaa ja leikkii tai touhuilee  mukana. Tytöillä on aivan loistava hoitopaikka, joten on ihana kun ei tarvitse huolta kuinkahan ne siellä nyt, sillä aikaa pärjää. Ainolle olen tälläkin viikolla saanut aiheutettua itkupotkuraivarit kun olen mennyt hakemaan kotiin. "Ei vielä, meidän piti mennä ulos!"
 Joo-o kiva olla se äiti jo nyt joka pilaa kaiken ;)

Iltaisin aika menee niin vauhdilla, että olemme yrittäneet rauhoittaa sen ajan vain toisillemme. Kuitenkin olen joutunut harvase ilta istumaan koneen ääressä tehden tehtäviä ja sitä opparia.. sillä innolla jos sitä vielä valmistuisi.. Haaveilen jumpista ja jostain urheilusta,  mutta  voihan sitä yhdessäkin liikkua. Olemme kaksi kertaa käyneet luistelemassa ja tänä iltana sitten lähdimme, oikein kunnon liukurimäkeen. Otin kaikki irti ja juoksin Ainon perässä mäkeä ylös ja alas ;) uskaltauduin jopa itsekkin kokeilemaan. Voi kumpa pääsisi laskettelemaan!

Elli 9kk kävelee tukea vasten ja osaa vilkuttaa, päristä ja muutenkin matkii perässä vaikka mitä. Kaikki pitää mättää lattialle ja kukat kiinnostaa kovasti. Kukat saivat lähteä kukkapöydältä ja koristetavarat hävisivät nopeasti yläkaappeihin. Kaikki mitä siskolla on saatav ja jos ei onnistu niin sit kokeillaan vetämällä tukasta. Ellillä on myös tempperamenttia mutta muuten aika sopeutuvainen tapaus joka ei yleensä vierasta. Oikea aurinko päiväsaikaan, mutta yöllä... aivan jotain muuta.

9kk

Yöllä herätään monesti ja viimekin yöllä klo.5-6 piti olla vaikka miten päin ja kun nukutti mutta nukahtaminen ei onnistunut helposti. Itketään ja tutti tippuu suusta. Yöllä ei syödä eikä juoda. Elli syö päivisin aika huonosti jos antaa syödä itse niin kaikki menee. Vaikkakin hampaita on tällä hetkellä kaksi, mutta toinen on vasta juuri ja juuri näkyvissä.

Aino tykkää askarrella ja piirtää. Uhma välillä näkyy , mutta on onneksi ollut nyt vähemmällä. Aino menee Ellin kanssa huoneesta toiseen ja millon Aino kokkailee Ellille ja millon taas Elli sotkee kaiken eikä mikään ole hyvä, ihanaa sisarusrakkautta.  Aino oli 3-v neuvolassa marraskuussa 94 cm pitkä mutta nyt 98 vaatteet meinaa olla jo pieneiä. Pitäisi ihan mitata miten tyttö on venähtänyt. Isolta tyttö tuntuu ja välillä ihmetyttää mistä kaikki nuo jutut tulee tai miten voi muistaa esim. viime kesän Porvoon reissulta jäi mieleen huoltoaseman pallomeri.

Minäkin haluan soittaa!

Tälläisiä kuulumisia tänne :)
Mukavaa viikonloppua!