Haikeutta ilmassa


Meidän viikko on nyt takanapäin. 
Nyt alkaa se arki kotona.
Itkut piti tirauttaa jo useampaan otteeseen, ensimmäiset eilen kun lueskelin erilaisia runoja netistä.
Yksi sana:
 hormoonit!



 Hoitotädeille askarreltiin kortit muistoksi.
 Kanteen tuli Ainon käsi ja sisäpuolelle kuvaa sekä tekstiä.
Nättiä ja yksinkertaista :)



Ainolle on kerrottu ettei  hoitoon nyt mennä, vaan jäädään kotiin.
Tyttö ei sitä vielä oikein ymmärrä... mutta taisi äiti ottaa tämän, hieman raskaammin.
Ainolla on ollut aivan ihanat hoitotädit ja hoitopaikka sekä kaverit. Kovasti ollaan tykätty.
Haikeaksi kaiken tekee se, ettei enää asuta Mikkelissä, eikä tyttö mitä suurella todennäköisyydellä mene takaisin samaan paikkaan.

Äiti sitten tirautti tänään jo aamulla kun vei tytön hoitoon ja kun haki tytön pois.
Keräsi tavarat sekä sanoi heipat!
Yleensä en ihan näin herkkä ole, mutta  nyt voin kyllä syyttää tilaani tästä :D

Amanda B:stä kävin ostamassa sydämet vielä muistoksi jokaiselle

Kuitenkin, uudet tuulet puhaltaa. Nyt odotellaan vauvaa. 
Aino menee vielä joskus hoitoon ja aivan varmasti saa yhtä ihania ihmisiä hoitotädeiksiin sekä uusia kavereita.

...ja käydäänhän me hoitopaikassa näyttäytymässä kuhan pieni saapuu mailmaan :)

Mitäpä me

Viimeistä viikkoa viedään
 kun kalenteri on täynnä ohjelmaa.
Viimeiset kolme päivää koulua/hoitoa.
Mitäpä sitten?



Odotellaan vauvaa syntymäksi.
Tuskaillaan kotona.
Valitetaan oloa tai tylsyyttä.


Odotetaan että vauva laskeutuisi ja pää kiinnittyisi.
Nyt painaa ylös.
Maha on niin täynnä vauvaa kun voi olla
painaisi edes alas.
Katsotaan niin se menee yli,
ihan varmasti.




Seuraavat neljä viikkoa me odotetaan ja kinastellaan kotona
me kaksi
kunnes meitä
onkin 
kolme!

Ihana, kamala teknologia


2-v tyttäremme osaa käyttää kosketusnäytöllistä puhelinta. Ottaa Iphonen pois näppäinlukosta ja alkaa räpsimään kuvia. Puhelimeni muisti saattaa huomaamatta täyttyä kuvista joissa näkyy kattokruunu tai jonkun sormi. Aino haluaa ottaa puhelimella kuvia isistä ja äidistä.

Kuvan ottoa hän osaa tehdä myös omalla leikki puhelimellaan. Ainolla taitaa olla neljä leikkipuhelinta.. mistä lie kertynyt.  Aino saattaa syödä pöydässä iltapalaa kun  ilmoittaa -Ainon puhelin soi ja hän poistuu hakemaan puhelinta huoneestaan. Hmm ;)


 Uusin hittijuttu on kuitenkin musiikin kuuntelu isin kanssa, iltaisin. Isin kuulokkeet päähän ja lastenlauluja. Ainolle on ruvennut jäämään lastenlaulujen sanat mieleen ja eilenkin illalla ennen nukkumaan menoa tyttö hoilasi `` -sutsisatsi satsaa sutsisatsaa!``

  Ei siinä mitään, mutta Aino on ruvennut vaatimaan omaa vuoroa jos istun tietokoneen ääressä joka on  noin 30 min iltaisin. Kivempi on kuunnella musiikkia levyltä tai youtubesta kuin että äiti hoilottaa epävireisesti vieressä vaikka, kyllä sekin tuntuu kelpaavan ;)

 Kaikella on kuitenkin rajansa ja tietokoneelta on toistaiseksi rajoitettu lastenohjelmien katsomista. Aamulla tulee pikkukakkonen ja iltaisin joka kestää noin tunnin. Aino jaksaa  katsoa  ja katsoisi enemmänkin jos antaisi, mutta liika on liikaa.


Puhelimestani löytyy pelastus tai riippuvuuden kohde. Nimittäin peli Kapun metsä. Aino osaa pelata sitä itsekseen ja kun huomaa puhelimeni lojuvani jossain alempana alkaa kinuaminen - Aino haluaa pelata!!
Muutaman kerran viikossa olemme antaneet tytön pelata hetken. Varmaan pelaisi useammin jos antaisi. Peli sinänsä on mielestäni ihan fiksu ja vieläpä suomalaisten kehittämä.

 Peli on muutaman kerran pelastanut tilanteesta jossa on pitänyt saada tyttö pysymään paikallaan tai muuten keksimällä keksiä tekemistä. Muuten se tuntuu olevan vain riesa. Tyttö osaa jo välillä pyytää ja jos kiellän voi tulla itku tai suoraa kiljumista,  mikä on uusi tapa laittaa vastaan. Ei tässä mitään, saa huutaa, potkia tai raivota, mutta olisi hyvät alkeet saada aikaiseksi riippuvaisuus.

Itse olen saanut pelata pleikkaa, mutta en tietenkään tämän ikäisenä.Lautapelit olivat kova juttu! Mielestäni pelejä voi pelata oikeilla säännöillä/rajoituksilla. Kasa lautapelejä odottaa Ainon kasvua kaapin perällä. Niitä onkin kertynyt ihan vain muutama :D