Uutta, ihanaa mutta samalla haikeaa

Lapset kasvaa niin nopeasti, pienet vauvat varsinkin. Viikossa voi huomata tarkkaavaisuuden lisääntyneen ja ihan uusia ilmeitä ja ääniä. Ensin vain katsellaan ja tarkkaillaan sitten aletaan vastaamaan katseeseen hymyilemällä.

 Niin Ellistäkin on tullut valloittava pieni ihminen, joka hymyilee kun hänelle hymyillään. Tarkkailee ja seurailee muiden liikkeitä. Tapittaa silmät suurena ja ylähuuli töröllään. Kovasti meinaa olla juttuja ja joitakin ollaan saatu kuulla jo :) Näinä hetkinä ei rakkaudella ole rajaa <3
 On ihanaa huomata toisen kasvavan ja  oppivan uutta sekä innolla odotan minkälainen parivaljakko tytöistä vielä tulee...mutta samalla tulee tunne -älä pliis kasva noin nopeasti! Ole vielä hetki pieni.

kuusiviikkoinen tytsy!


Luonteeltaan Elli on paljon rauhallisempi kuin Aino ja tyytyy (ainakin vielä) vähempään. Tämä johtuu suurimmaksi osiksi siitä että Aino ei syönyt tuttia ja Elli syö. Nukahtaminen on helpompaa ja ilta huudoilta on vielä vältytty. Ainoa kannettiin illasta toiseen ja nukahtaminen oli hankalaa. Elli laitetaan omaan sänkyyn ja tutti suuhun ja lopulta nukahtaa. Elli huutaa vain kun on hätä, yöllä en herää huutoon vaan ähinään ja puhinaan jota tämä neiti harrastaa. Yö unille käydään 10-11 aikaan ja herätykset ovat noin 2, 5 ja 7. Elli myös pitää edelleen hellyttävää uniöninää kun nukkuu. Meillä on harvoin hiljaista.

Itse olen kokenut kaiken olevan helpompaa  kuin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisen kohdalla tuntui maailman mullistuvan, kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Nyt arki on alkanut tasapainottumaan yllättävän nopeasti ja Ainonkin temppuilut jääneet vähemmälle. Tuntuu että tämä toinen pakkaus on tuonut sisältöä ihan eritavalla. Enää ei tarvitse stressata ja miettiä jokaista itkua että onhan kaikki nyt hyvin. Omalla painollaan, kyllä se lapsi voi hetken odottaa. Aino hoitaa kovasti ja on aina kyselemässä että otetaanhan me vauva mukaan -tottakai, eihän se vielä yksin kotona pärjää ;)


<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro ihmeessä