Ihana, kamala teknologia

2-v tyttäremme osaa käyttää kosketusnäytöllistä puhelinta. Ottaa Iphonen pois näppäinlukosta ja alkaa räpsimään kuvia. Puhelimeni muisti saattaa huomaamatta täyttyä kuvista joissa näkyy kattokruunu tai jonkun sormi. Aino haluaa ottaa puhelimella kuvia isistä ja äidistä.

Kuvan ottoa hän osaa tehdä myös omalla leikki puhelimellaan. Ainolla taitaa olla neljä leikkipuhelinta.. mistä lie kertynyt.  Aino saattaa syödä pöydässä iltapalaa kun  ilmoittaa -Ainon puhelin soi ja hän poistuu hakemaan puhelinta huoneestaan. Hmm ;)

 Uusin hittijuttu on kuitenkin musiikin kuuntelu isin kanssa, iltaisin. Isin kuulokkeet päähän ja lastenlauluja. Ainolle on ruvennut jäämään lastenlaulujen sanat mieleen ja eilenkin illalla ennen nukkumaan menoa tyttö hoilasi `` -sutsisatsi satsaa sutsisatsaa!``

  Ei siinä mitään, mutta Aino on ruvennut vaatimaan omaa vuoroa jos istun tietokoneen ääressä joka on  noin 30 min iltaisin. Kivempi on kuunnella musiikkia levyltä tai youtubesta kuin että äiti hoilottaa epävireisesti vieressä vaikka, kyllä sekin tuntuu kelpaavan ;)

 Kaikella on kuitenkin rajansa ja tietokoneelta on toistaiseksi rajoitettu lastenohjelmien katsomista. Aamulla tulee pikkukakkonen ja iltaisin joka kestää noin tunnin. Aino jaksaa  katsoa  ja katsoisi enemmänkin jos antaisi, mutta liika on liikaa.

Puhelimestani löytyy pelastus tai riippuvuuden kohde. Nimittäin peli Kapun metsä. Aino osaa pelata sitä itsekseen ja kun huomaa puhelimeni lojuvani jossain alempana alkaa kinuaminen - Aino haluaa pelata!!
Muutaman kerran viikossa olemme antaneet tytön pelata hetken. Varmaan pelaisi useammin jos antaisi. Peli sinänsä on mielestäni ihan fiksu ja vieläpä suomalaisten kehittämä.

 Peli on muutaman kerran pelastanut tilanteesta jossa on pitänyt saada tyttö pysymään paikallaan tai muuten keksimällä keksiä tekemistä. Muuten se tuntuu olevan vain riesa. Tyttö osaa jo välillä pyytää ja jos kiellän voi tulla itku tai suoraa kiljumista,  mikä on uusi tapa laittaa vastaan. Ei tässä mitään, saa huutaa, potkia tai raivota, mutta olisi hyvät alkeet saada aikaiseksi riippuvaisuus.

Itse olen saanut pelata pleikkaa, mutta en tietenkään tämän ikäisenä.Lautapelit olivat kova juttu! Mielestäni pelejä voi pelata oikeilla säännöillä/rajoituksilla. Kasa lautapelejä odottaa Ainon kasvua kaapin perällä. Niitä onkin kertynyt ihan vain muutama :D

Varsinainen pallo

RV 34

 Tällä viikolla alkaa virallinen äitiysloma!
Kuitenkin vielä viisi päivää koulua ja muutamia koulujuttuja. Vielä pääsen muutaman kerran pyörähtämään kaupungilla ennenkuin haen Ainon hoidosta. Nautinnollista,yksin ihan vaikka ruokakaupassa.
 Toisaalta supistukset kiristivät vauhtia päivän mittaa. Vauva painaa jo alas ja kävely ei onnistu kovin pitkää matkaa. Vessassa juostaan jatkuvasti. Odotus alkaa olla jo kova, Ainokin odottaa kovasti että vauva syntyy äitin masusta ja päästään hoitamaan <3

Kuitenkin sitä ennen olisi se synnytys. Ei pelota tai jännitä, mutta silti se vähän kummittelee mielessä.

pallo

Tänään kävin hieman selvittelemässä vielä miten ja milloin palailisin koulun penkille. En ole ajatellut valmistumista tai muuta.. kun se on tuntunut niin kaukaiselta ``tai etten valmistu ikinä``. Ajatus oli ollut että palailen joulun jälkeen kyllästyneenä kotona olemiseen ja tahdon jotakin ajattelemisen aihetta. Noh, sainkin yllättäviä/ pelottavia uutisia. Ensi syksynä voisin ruveta miettimään opinnäytetyötä. Huh! 

Kuitenkin hymy levisi huulille ja toivo siitä, että ehkäpä valmistunkin joskus! Siinä olisikin tavoitetta, jospa sitä ```äitiysloman`` ottaisi rennosti opinnäytetyötä kirjoitellen. Mitäs muuta tekemistä onkaan kahden lapsen kanssa .:D 

Tykkään haasteista ja tämä jouduttaisi opiskelujani hyvin eteenpäin. Voisin jopa valmistua jouluna 2014 tai viimeistään keväällä 2015.  Aika hyvin, kaiken saa vaan järjestymään. Se on itsestään kiinni!

 Aloitin vähän kevyemmin, kirin sen umpeen ennen joulua, yksi lapsi tulee lisää, jään pois vähäksi aikaa ja silti valmistun alle neljässä vuodessa!

Sinne odotellaan pientä

Tällä kertaa emme ottaneet äitiyspakkausta. No, tuntuu että tiedän että meillä pitäisi olla se ja tämä sekä tuo, mutta missä?? Muistan villapuvun jolla Aino tuli kotiin, minun vanhan. Nyt sitä ei löydy mistään. Luulin että kaikki olisi jo suurinpiirtein valmiina, mutta ei. pyykkivuori sen kuin kasvaa!

 Olin säilyttänyt äitiyspakkauksen laatikon, mutta patja oli tipotiessään, ei minkäänlaista muistikuvaa että missä se on. Onneksi sain patjan lainaan. Olen varmaan oman heittänyt pois kun vei tilaa jne.. Nyt on sitten sänkykin valmiina. Mitähän muuta on vielä jäänyt tekemättä...

 Olisinko voinut laittaa vaatteet koottain pois, olisiko se ollut liikaa pyydetty? Nyt vaatteita on muutamassa laatikossa sekä muutamassa kassissa, säkissä. Voiko epäkäytännöllisempää olla. Saan vain kiittää itseäni. Jospa nyt vain löytäisin sen villapuvun, yhtään ei auta että tällä välillä (kun Aino oli vauva) on muutettu neljä kertaa.

Viimeisin hankinta on kirppikseltä. Ihan kuin uusi, mobile sängyn päälle  :) tiedän, mitään ei pitänyt ostaa.. no kun halvalla sain..

Yllätys bileet!

Aika ihana!

Lauantaina sain ison yllätyksen, että oli pasmat loppuillan sekaisin!

 Tiedossa oli että kaksi kaveria tulee käymään, mutta tuntia myöhemmin meille pamahti iso joukko ystäviä. 

Ihmettelinkin miten nämä kaksi eivät olleet kovin halukkaita kahvittelijoita, he joivat pakolliset kahvit ennenkuin muut  saapuivat jotten olisi ihmetellyt mitään.. :D

Noh, en osannut yhtään kyllä arvailla, hyvin he onnistuivat.
Ilme oli sanoin kuvaamaton kun noin kymmenen ihmistä seisoi oven takana. Mukanaan syömisiä,juomisia ja vaikka mitä. Eniten ihmettelin tätä joukon määrää ja kuinka he olivat osanneet lyöttäytyä yhteen.
Ihanat ystävät <3

Ilta oli ikimuistoinen ja olin salaa toivonut vauvakutsuja. Onneksi en kuitenkaan niitä sen enempään ruvennut suunnittelemaan ja järkkäilemään itse. Olisi Lari ehkä toppuutellut sillä oli juonessa mukana ;)

 Ilta käsitti syömistä ja hemmottelua. Sain intialaisen päähieronnan ja jalkahieronnan kynsien lakkauksella. Jokainen paikallaolija oli tuonut mukanaan helmen josta tuli hieno rannekoru. Ihana muisto. Tämä kädessä sitten synnyttämään jotta voi kokea itsensä siinäkin tilassa hehkeäksi ;)

Nyt on vauvallakin oma pupu.
Onneksi en kerennyt itse hankkia sitä.

Kaiken tämän lisäksi sain lahjakortin Lastentarvikkeeseen. Tämä kaikki huomio sai hämilleen ja olen kovin otettu. Olisi riittänyt kun sain nämä kaikki ihanat kylään! :)
ja juuri viime viikolla valitin kuinka on tylsää ja olisi mukava nähdä ihmisiä. Moni vain näistä hymyili tiedostaen että lauantaina nähdään ;) 

<3