Montako kiloa jäi?

Nämä ovat sitten viimeiset maha kuvat, lupaan!

Sitten otan kuvia jos saan vatsalihakset pötsin tilalle :D

viimeinen kuva otettu 17.4

Raskausaikana kiloja tuli n.15kg ja sairaalaan jäi ne neljä mitä vauva painoi ja ehkä enemmänkin.

Viikonloppuna kävin vaa´alla ja kiloja on jälellä vielä 6 kg jotta päästään siihen samaan painoon joka oli ennen raskautta.  Viimeksi paino tippui imetyksellä ja vaunulenkeillä vaikkakin söin mitä suuhuni sain. Toivo siitä elää että palautuminen tapahtuisi kuin huomaamatta, mutta nähtäväksi jää. Rantakunnossa ei kuitenkaan olla ! :D

Kuvat mahan palautumisesta yhden viikon  ja toisen viikon jälkeen

Tällä kertaa olin varautunut jälkisupistuksiin joista kovasti peloteltiin - ne kovenee lapsiluvun kasvaessa. Mitä useamman lapsen saat sitä kovemmat jälkisupistukset. Toisin kuitenkin kävi. Nyt ei kovia supistuksia tuntunut, kohtu alkoi hyvin supistua sairaanhoitajien/kätilöiden mukaan. Kuitenkin tuntui että mahan palautuminen on tapahtunut hitaammin kuin viimeksi . Kotikäynnilla terveydenhoitaja koputteli mahaa ja sanoi siellä olevan ilmaa joka häviää itsestään. Viikko siitä maha oli jo kutistunut hieman enemmän. Ensin ei mahtuneet takit mahan kohdalta, no nyt ne eivät mahdu rintavarustuksen osalta. Haaveilin oranssin villakangastakin käytöstä, turhaan sillä mahan kohdalta mahtuisi mutta ei tissien kohdalta joten ehkä ensi keväänä.

napakin löysi paikkansa

Onneksi omistan muutamat isomman kokoset farkkuja ja löysempiä paitoja sillä ne on nyt pelastus.Ihana että kesä tulee, voi käyttää legginssejä ja mekkoja. Lantio ei ihan heti palaudu voi mennä vuosi tai parikin. Lantio itselläni on aina ollut leveä, mutta olisi kiva jos se vähän kapenisi tästä. Raskaus arpia ei tällä kertaa tullut mutta ei voi kuin ihmetellä kuinka nahka voi venyä. Mahaan tuli loppuajasta viiva jota linea negraksi kutsutaan ja nyt se ei sitten ota hävitäkseen. Ensin odotin milloin se tulee ja ehkä viimeisen kuukauden aikana se ilmestyi ja nyt en pääse siitä eroon ;) haalea viiva koko mahan pituudelta.

Hujoppi

Tänään kävimme neuvolassa ekaa kertaa vauva mukana. Ihme että olimme ajoissa, mutta Ainon temppuilu kohtaukselta ei vältytty. Siitä on enemmänkin tullut tapa kuin poikkeus. Pois kun pitäisi lähteä ei pukemisesta tule mitään ja poistumme huudon kanssa. Mikäs sen mukavampaa kuin kiukkuinen äiti ja huutava lapsi. Tällä kertaa ei tarvinnut sanoa kuin, että äiti ja vauva lähtee moikka (vaatteet päällä marssin vauva kaukalossa kohti ulko-ovea) !

Niin alkoi pukeminen kiinnostaa.

Vauva kasvaa ja niinkuin minusta tuntuikin oli pituutta tullut aika reippaasti. Olihan sitä syntyessäkin jo 53cm, mutta nyt uudet mitat:

pituus: 56.6cm

paino: 4665g

kruunu: 38.2cm

Neuvola tädin terveiset:

Ihana rauhallinen tyttö. Hyvin rintamaidolla kasvaa. Iho siisti, hyvin kotona hoidettu samoin napatynkä joka irronnut 1 vk ikäisenä.

Refleksit ok, aukile ok. Nukkuu päivällä n.4h pätkissä ja yöllä 3-4h pätkissä.

Pituudessa mennään yläkäyrillä. Suhteessa painoa pituuteen nähden tulee vähän ja paino käyräkin  lähti laskuun. Voin vaan sanoa ettei ainakaan äitiinsä ole pituudessa tullut! Itse kun olen huimat 163cm pitkä ;)

Jos vertaan Ainon mittoihin tuon ikäisenä, oli Aino syntyessään 50,5cm pitkä  ja vasta kahden kuukauden ikäisenä pääsi lukemiin  56,7cm! Mikähän hujoppi tästä neidistä oiken tulee!? 

Onneksi en tälle hujopille kovin montaa 50 cm bodya ole hankkinut. Kuitenkin tuo yllä oleva mekko on kokoa 50 ja alkaa näyttää enemmänkin paidalta kuin mekolta. Bodyt jotka sitten ovat isompia kuin 50 ovat hirmu leveitä tälle neidille. Tälläisiä ongelmia ei viimeksi ollut. Aino kun oli mallia: lyhyt ja pyöreä, kuin äitinsä :D

Sisko ja sen sisko

On hauska katsella Ainon vauva kuvia ja verrata ``uuden`` vauvan piirteisiin. 

Jotakin samaa löytyy ja jotakin erilaista.

Aino painoi syntyessään 3930g, pituus 50,5cm ja pikkusisko 4300g, pituus 53cm

Vasemmalla Aino

Mielestäni Aino oli jykevämpi rakenteeltaan pienenä, otsa oli korkeampi. Aino on minuun tullut ja punaisuutta löytyy mm. tukasta, mutta pikkusisko on tummempi ja tukkaa on enemmän.
 Aino söi useammin ja oli herkempi itkemään/ narisemaan tai niin ainakin muisti kertoo. Nykyinen vauva on siro ja vielä ainakin helppohoitoinen eikä mahavaivoja ole (vielä) ollut. Tuntuu että kaikissa kuvissa hän on mietteliäs ja pohtivainen  kun isosiskon vauvakuvat on täynnä erilaisia ilmeitä ja eleitä.

 Pikkusisko tyytyy osaansa ja joutuu odottamaan joten tuttia on tullut laitettua suuhun ja onneksi tämä kaveri sitä välillä suostuu syömään. Isosisko oli toista maata eikä se alkanut maistumaan kun vasta noin neljän kuukauden ikäisenä eikä pullosta suostuttu syömään. Jos isosisko on tulta ja tappuraa toivon ettei pikkusisko jää jalkoihin kun kasvaa. Kuitenkin se helpottaisi kovasti vanhempia jos molemmat eivät olisi ihan niin kovapäisiä  ;)

vasemmalla Aino pienenä

Tuntuu että pikkusisko näyttää joka kuvassa erilaiselta. Mistä kulmasta kuvan ottaa ja miten katsoo. Kuitenkin päivä päivältä hän alkaa muistuttaa isäänsä. Hienoja hymyjä on tullut, mutta kumpa saisi kameran juuri silloin käteen ja ikuistettua nämä vahingossa tulleet hymyt.
Muitakin hauskoja kuvia olisi tullut jos omistaisi aina mukana kulkevan kameran ja ainakin viisi kättä. Aino nimittäin imetti nukkeaan vieressäni (kun imetin vauvaa) paita yläällä, sain hyvät naurut, mutta kamera oli olohuoneen toisella puolella eikä kännykästä ollut tietoakaan..


Aurinkoista viikonloppua!