Uhman voi välillä kääntää eduksi. Aino haluaa kävellä kaupassa. No jos otetaan autokärri niin tyttö roikkuu puoliksi autosta, heittää kengät pois ja keksii vaikka mitä sen. Tämän jälkeena kävelee kyydistä on pakko päästä pois ja marssitaan vastakkaiseen suuntaan kaupan toiseen päähän. Odottaa oiken innolla kuinka perään lähdetään, mutta kun ei voi olla lähtemättä kun näkee että tyttö ottaa hyllystä tavaraa. Ei se mitään, muuten mutta jos käsissä on jotain arvokasta.
Tämän estämiseksi on tyttö istunut ostoskärreissä ettei pääse itse vain kyydistä pois. Nyt on kuitenkin löytynt uusi ratkaisu joka miellyttää kaikkia osapuolia. Nimittäin pienet, lasten ostoskärrit! Ei herjailuja, heittäytymistä lattialle, itkua ja hampaiden kiristystä. Aino tottelee ja innoissaan työntää kärryjä, kävelee perässä ja saa laittaa tavaraa omaan kärriin.
Mikäs sen mukavampaa kun tyttö kerran jaksaa kävellä. Kuitenkin jos ei tarkkana ole niin kärrystä löytyy muutakin kuin ostoslistan tavarat. Eilen kun vilkuilin ruokakermoja ja mietin montako purkkia tarvitsimme. Oli Aino ottanut kärriin jo pussin luumuja, ja majoneesia. :D Kaupassa käynnit ovat taas mukavia kaikkien mielestä! Äidin pieni apulainen. <3
Jos Ainolta kysytään kuka maksaa, huutaa tyttö että -Aino maksaa! ......... niin äidin tai isin korteilla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ihmeessä