Viikonloppu on vain muisto. Oli hauskaa! Perjantaina vuokrailtiin leffaa ja nähtiin kavereita. Lauantai alkoi shoppailulla ja rahapussi sen kuin tyhjeni. Illalla kävimme keilaamassa ja maistelemassa Amarillon ruokia. Oli nannaa! odotimme ruokaa 45 min, mutta se palkittiin mahtavalla annoksella. Tiesimme ruuhkasta, mutta silti Amarillo vei voiton. Niinhän siinä sitten kävi, että huristelimme illalla Ainon viereen nukkumaan. Ei sitä osaa enää olla kahdestaan kun perheeseen kuuluu kolme henkeä. Sitä vain ajattelee, että olisihan tyttö voinut olla mukana.
Kolmipäiväinen hoito/koulu viikko alkoi ja loppuu tänään.
Hyvin on menny kolmen viikon tauosta huolimatta. Aino odotti selvästi, että pääsee leikkimään kavereiden kanssa. Aluksi tyttö ei aina muistanut itse käydä potalla ja piti pientä suostuttelua harjoittaa, mutta nyt Aino osaa sanoa -Pissi tulee!
Mietin koko tiistain, mitenhän siellä menee, mutta turhaan. Pottailukin on onnistunut paremmin kuin hyvin! Hoidossa Ainolla on vaippa unilla ja ulkona, eikä vahinkoja ole sattunut. Voinko olla enemmän kuin ylpeä!
Pakkamminen on aloitettu. Jätesäkkejä pursuaa kaapeista, laatikoita ja pyykkejä roikkumassa oven pielissä. Muuttoon on reilu viikko. Voi tuska, kaaoksen keskellä olis jaksettava ja pyykinpesukone pyörii kolme kertaa päivässä. Enempää ei mahdu kuivamaan. Lakanat vaihtoon sekä verhot olisi pestävä ennen ettei taas tulisi jätesäkillistä pyykkiä muuton jälkeen ! Pakkaan mielummin pikkuhiljaa kuin kerralla joten joka päivä jotain on tehtävä. Pakkaaminen on melkein minun vastuulla ja Lari hoitaa muiden kanssa kantamisen. Omakaan jaksaminen ei riitä koko päiväiseen pakkaamiseen joten hiljaa hyvä tulee ;)
Huomaan että oleminen vaikeutuu päivä päivältä, laskettu aika lähestyy ja synnytys alkaa kolkuttelemaan takaraivossa.. huh, viikoja on kasassa jo 28.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ihmeessä