Lilaa, purppuraa ja vaaleanpunaista

Yllättäen kyse on vaatteista ja varsinkin lastenvaatteista. Nettikirppiksillä on niin helppo pyörähtää ja katsoa mitä sieltä löytyy. Eikä tarvitse eväänsä liikauttaa ja sehän sopii minulle tällä hetkellä paremmin kuin hyvin.  

Tämä ihanuus löytyi  paikalliselta nettikirpparilta. Ostos löytyikin yllättäen naapurista ja saimme sen tänään. Ticetin toppahaalarin, rakkautta ensi silmäyksellä.

Pitäähän sitä jo miettiä vähän ensi talvea vai  mitä ;)

Jos värit natsaa ja koko niin en vain voinut vastustaa. Haalari on käytetty ja meillekkin tulee toisen haalarin virkaa pitämään. Tämä väri on aivan ihana jota en muista kaupoista bonganneeni tai ole kiinnittänyt huomiota. Koko on 98 ja vielä reilu. Toivottavasti sopivampi ensi talvena.Olen aina vain haaveillut Ticetin haalareista ja nyt meillä se on jemmassa vaikkakin käytettynä, mutta silti. Polvista löytyy hieman haalistumaa mutta se ei haittaa. Tuo karva huppu on niin symppis !

Toinen nettiostos tuli postilaatikkoon eilen. Froteemekko koossa 98. Tämä oli pakko saada hintanasa ja värien perusteella. Kaupoista kun ei aina löydy juuri sen värisiä mikä miellyttäisi silmää. Mekko on Metsolat- kirpputoriryhmästä ja olen enemmän kuin tyytyväinen. Kangas on aivan ihana ja mekko kuin uusi. Vaikka maksoin tästä ihanuudesta 20 e ja mekko on käytetty, ei se tunnu missään kun tietää että Ainolle se menee pitkään. Nyt tämä on vielä iso ja muistuttaa Ainon päällä yöpukua, mutta ensi syksynä varmasti pääsee käyttöön.  Olen oppinut ostamaan vaatteita jemmaan, mutta katsotaan, kohta on vaatteita jemmassa sen verran etten muista enää niiden olemassa oloa  ;)

Odotas sisko kun pääsen hoitamaan!

Miten voikaan tyttö näyttää niin isolta tytöltä kun laittaa jalkaansa ``isojen`` tyttöjen farkut? Olen muutenkin ihmetellyt kuinka Aino kasvaa silmissä ja mihin nämä kaksi puoli vuotta ovat hujahtaneet. Voisiko tyttö olla sopivammassa iässä saadakseen pikkusiskon. Vessassa käynti onnistuu omatoimisesti, auttaa äitiä tiskikoneen tyhjennyksessä, pöydän kattamisessa ja pyykin laitossa. Tahtoakin riittää ja temppuilulta ei vältytä, mutta kuka tämän ikäinen ihan enkeli olisikaan, kun uhma meinaa nostaa päätänsä aina välillä.

 Aino odottaa jo niin kovasti vauvaa. Niinkuin me kaikki. Alan olla jo niin kypsä tähän olotilaan ja jatkuviin supistuksiin että lähden kohta kävelemään kylää ympäri että päästään synnyttämään. Lohdullista on että vauvan pitäisi syntyä kahden viikon sisällä. Virallinen laskettu aikahan on ensi sunnuntaina joten mikäs hätä tässä nyt on -.-