Synkkääkin synkempi maanantai

Synkkä ilma, temppuileva 2,5 vuotias ja viimeisillään oleva äiti ei ole kovin hyvä yhdistelmä. Varsinkaan kun on maanantai ja kaikki tuntuu vaikealta. Onko pakko herätä, tehdä ruokaa, laittaa pyykkiä. Jääkaapista löytyy aamupala tarvikkeita. Kuka jaksaa tehdä leipää taikka puuroa, muroja löytyy. Tänään on maanantai ja mennään helpoimman kautta.

Ruokakaupassa käynti on päivän sosiaalinen tapahtuma joka hirvittää jo etukäteen, flunssaisen , uhmaikäisen kanssa. Joka asiasta saa vääntää kättä, kiristystä ja uhkailua. Ärsyttää olla koko ajan vihainen ja huonolla päällä. Kaikki on vaikeaa. Ei se mitään jos olisi vain temppuileva kaksivuotias, mutta kun on tämä pyöreä maha täynnä vauvaa.  Et pääse  perästä niin nopeasti kuin tahtoisit ja  supistukset jotka vaivaavat vähän väliä ei yhtään helpota asiaa. Hampaat irvessä  siis eteenpäin kun omakaan luonto ei anna periksi. Jos nyt luovutan niin mihin joudun kohta kun tuo riiviö kasvaa.

Näillä varusteilla tänään kaupoilla

Kaupassa käytiin. Hermo meni. Tyttö ei suostu istumaan kärreissä vaan meni omien  kanssa. Joskus menee hyvin, mutta tänään ei. Tietenkään. Yritän ostoslapun kanssa katsoa mitä sitä vielä tarvitsisi kun toinen on kyykistynyt pakastealtaiden luo, säätämään lämpötilaa. Miten siinä sitten keskityt siihen ostoslappuun? Verenpaine nousee ja yrität pyytää nätisti. Ensin tehoaa, sitten tyttö juoksee toisen pakastealtaan luo. Ei tehoa enää....Tällä kertaa olin fiksu ja otin isot kärryt pienien rinnalle. Laitoin tytön istumaan kärreihin kun ei uskonut taaskaan puhetta. Huudon kanssa. Siinähän istui ja pysyi paikallaan. Sain maksettua ja pakattua sekä Aino pysyi tallessa, olotila oli melko helpottunut tämän reissun jälkeen. Siitä kuitenkin selvittiin ja
 Jotain unohtui vaikka oli ostoslappu. Joten matka jatkui toiseen kauppaan ja paremmalla menestyksellä, onneksi.

 Jos käyn tytön kanssa kaupassa on se kello 10 sillä silloin voimme ``tapella`` rauhassa. Kaupassa on vain muutama hassu mummo/pappa sekä kaupan työntekijät täyttämässä hyllyjä. Eipähän näy tuttuja siihen aikaan ;)

Olisi ollut kiva jos itkukohtauksilta olisi vältytty kotiin tultaessa, mutta ei. Kielsin haarukalla juomasta maitoa. Tyttö kaatoi koko mukillisen maitoa siitä hyvästä pöydälle. -> jäähypenkille, huudon kanssa. Kokoajan saa jostain asiasta kiristää, mutta silläkään ei ole pitemmän päälle mitään tehoa. Se kestää sen hetken ja jo seuraavasta asiasta temppuillaan. Toivon mukaan tämä on taas jotain näitä ohimeneviä vaiheita sillä kohta kiikutan Ainon hoitoon, äitin pää ei nimittäin kestä enää jos homma jatkuu tälläisenä kovinkin pitkään.