Loppu häämöttää. Lähellä mutta silti niin kaukana.
Voisiko joku kuitenkin synnyttää mun puolesta?
Huomenna sen pitäisi sitten syntyä.
Kuitenkin veikkaus on että ehkä ensi viikolla.
Pessimisti ei pety.
Viimeksikin odoteltiin syntyväksi ajoissa. Tai ainakin supistuksien varjolla, mutta kuinka kävikään, Aino syntyi 7 päivää yli. Samoilla linjoilla liikutaan uskoakseni tälläkin kertaa. Supistuksia tulee ja menee. Yöllä valvottaa, käveleminen antaa niille lisää pontta ja aina kun käyn nukkumaan niitä tulee. Kuitenkin ajattelen, jos kerran pystyn nukumaan, ei me mihinkään sairaalaan lähdetä. Turhia reissuja ei enää heitetä. Sekä olen päättänyt etten synnytä yöllä. Kaikki on vain helpompaa päiväs aikaan :D
Neuvolassa käytiin männä viikolla ja eipä kummepia. Ensi viikollekkin on varattu yksi aika ihan varmuuden vuoksi. Pelko kasvaa vain siltä osin että kohta vauvan OIKEASTI pitäisi syntyä ja minun synnyttää. Muistan viimeksi tuskissani sairaalassa sanoneeni Larille ettei enää ikinä kun yritin kipuja lievittää suihkun avulla. Kuitenkin aika kultasi muistot, aika äkkiä. Vauvakuume taisi iskeä jo kotiin tultaessa kun itkin hormoonipöllyssä että kohta se muuttaa jo pois kotoa. ;)
Synnytys jännittää mutta tavallaan sitä odottaa että pääsisi tästä olotilasta. Voisi pukea muutakin ulos kuin collarit ja villakangastakin joka sekin jää tällä menolla pieneksi jos maha vielä kasvaa.
Jännittää myös minkä painoinen vauva sieltä on tulossa. Aino painoi 3930 g ja meni seitsemän päivää yli. Tällekkin on povattu painoa 4kg tietämille.
Nähtäväksi jää tuleeko sieltä jättivauva :D
Mukavaa viikonloppua, me vain ollaan ja odotellaan. Josko sitä jotan tapahtuisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro ihmeessä