Puhetta ja öninää

Meillä asuu isompi huutaja ja pieni önisijä. Aino aloittaa useimmiten puheensa ponnekaasti ja välillä tulee  puhetta matkittua kun aloittaa tyttö sen muutaman oktaavin ylempää kun innostuu. Kuitenkin pitemmän päälle  tulee olo ``-etkö voisi mitenkään puhua normaalilla äänellä ja vähän hiljempaa tai voisitko puhua vähemmän``
Kuitenkin on kiva kun Aino puhuu ja sen kanssa voi jutella. Usein tekstiä kuitenkin tulee niin paljon ettei tarvitse kuin nyökkäillä.. odotetaan vaan kun se kyselykausi alkaa kunnolla, nytkin saattaa Aino kysyä kolme kertaa peräkkäin - Ai mitä, mitä äiti sanoi? Mitä äiti sanoi isille? niin siinä vaiheessa tulee helposti sanottua -että ei kuule mitään. Vaikka ei pitäisi.

Vauvan synnyttyä tuntuu että Ainon puhe on puuroutunut ja välillä muuttuu lässytyksen puolelle tai välillä tuntuu että tytöllä on jatkuva nuha ja d-äänne joka paikassa. S ja R- äänteet ovat ruvenneet hautautumaan. Välillä tulee toisteltua sanoja tytön perässä selkeämmin ja sitten Ainokin sanoo selvemmin. Ehkä oma puhekkin voisi olla enemmän kirjakieltä tai voisi artikuloida selkeämmin. En kuitenkaan usko siihen, että lapsille pitäisi puhua pelkkää kirjakieltä (meilläpäin murretta ei puhuta voimakkaasti vaan enemmänkin kirjakieltä) On monia murresanoja joita tulee käytettyä, mutta näen enemmän asian niin päin, että puhekieli on paljon rikkaampaa kun asioita voi nimittää eritavoin, erisanoilla. Osaapahan lapsi ilmaista itseään paremmin

Itselläni puskee päälle savon murre jos joku muu puhuu jotakin murretta. Ei tarvitse kuin soittaa mummolle niin Lari  on sitä mieltä että jo molokotan. Siltä se ehkä kuulostaa sen korvaan kun viännetään ja kiännetään ;) murteet on hauskoja ja on hauska kuulla kun pienet lapset puhuu -mie ja sie kun siihen ei ole tällä hetkellä tottunut. Kuitenkin yhtälailla -minä ja sinä kuulostaa ihan liian kirjakieleltä kun hetken kuuntelee savon murretta..

Kuitenkin pienikin osaa pitää ääntä. Tässä vaiheessa se on joko itkua tai öninää. Meillä ei ole hiljaista vaikka kaikki nukkuisivat sillä pieni önisee nukkuessaan. Jokaisella ulos hengityksellä kuuluu hento ääni. Voisi kuvitella, että jokin kone on päällä kun ääni tulee usein tasaisesti ja samalla voimakkuudella.
Eilen illalla öninä yltyi niin kovaksi kun yritimme itse käydä nukkumaan, että olisi tarvinnut korvatulpat. Vauvaa piti jopa vähän heilutella, että jos asennon muutos vaikuttaisi mutta ei. Meinasi jopa ruveta naurattamaan, eipähän tarvitse kuunnella hengitääkö vauva kun ääni kuuluu kauemmaksikin.

Ei ole meidän perheen miehellä helppoa kun samassa huoneessa on yksi kuorsaava ja yksi önisijä. Viereisessä huoneessa asuu kolistelija joka potkii seinää kääntyessään. ;)

Aurinkoista ja toivon mukaan lämmintä viikonloppua!

ps. me lähdetään huomenna nukke ostoksille ;)